Avoimet päiväkodit ja asukaspuistot ovat leikkauslistalla, mikä voi jopa vähentää lasten kotona hoitamista, jolloin kalliimmat päivähoitopaikat syövät nämä leikkaukset.Sen sijaan ympäristön kannalta kannattavia säästöjä pitäisi etsiä tarmolla, sillä ne…
/>
Ilmasto-ongelmana bendelöinti ja hajautunut kaupunkirakenne/>/>
Ympäristön kannalta Helsingin ja Vantaan yhdistyminen ei ratkaise mitään, korkeintaan Vantaan maan huippua oleva luonnonsuojelupolitiikka muuttuu.
Ilmaston kannalta oleelliset ongelmat ovat ratkaistavissa yhteistyöllä tai yhdistymisellä ympäryskuntien kanssa. Ympäryskunnissa kaupunkirakenne hajautuu ja sieltä tuleva työmatkaliikenne ei ole joukkoliikenteen parissa.
Fuusioilla on hinta
Reaalitaloudellisesti ottaen yhdistyminen Helsingin kanssa voi pahimmillaan käydä raskaaksi: yritysfuusioissa suurempi organisaatio määrää hallintokulttuurin ja työtavat. Helsingin hallintomalli on huomattavasti kalliimpi ja raskaampi kuin Vantaan.
Organisaatiomuutokset vievät myös resursseja palvelujen tuottamiselta.
Fuusiot, joita ei resursoida ja hallita, tulevat yrityselämässä kalliiksi. Merkittävää taloudellista säästöä ei tällä fuusiolla virkamiesten mukaa saada. Sen sijaan yhteistyötä ja raja-aitojen kaatamista voi tehdä organisaatiorajoista huolimatta.
Juuri yhteistyössä pitäisi pistää töpinäksi tuli yhdistyminen tai ei: Mm. joustava päiväkotien ja terveyskeskusten käyttö sekä seutulipunlaskeminen kaupunkien sisäisen lipun tasolle … ja seuturajojen lakkauttaminen tulee toteuttaa nopeasti. Se on täysin mahdollista. Organisaatioiden välinen yhteistyö ei saa jäädä odottamaan erilaisia selvityksiä.
Hallintomalli pitkälle tulevaisuuteen
Kuntataloudellisesti laskennallisesti tehokas yksikkö on 35 000 – 40 000 asukasta. Kannattaako yhdistyä ilman seutuhallintomallia, jossa aluehallinnolla on aitoa valtaa paikallisiin asioihin? Demokratia vaje vain pahenisi.
Kokonaiskuva tulevasta seudusta 50 tai 100 vuoden päästä auttaa hahmottamaan organisaation tarpeita ja rakenteita.
Joustavia palveluja ja paras malli voittakoon
Toivon silti että pääsemme nopeasti käyttämään mitä tahansa terveyskeskusta, päiväkotia ja muuta palvelua joustavasti. Se olisi hyvää kuntalaisten palvelua, eikä se saa jäädä hallintomallien poliittisten taistelun jalkoihin.
Hallintomalliksi on valittava Vantaalaisten kukkarolle ja palveluille paras vaihtoehto, unohtamatta ilmastotavoitteita. Sen selvittämisen ei tarvitse kestää kauaa, jos käytetään asiantuntijoita, eikä tungeta selvitysvaiheeseen poliittista vääntöä.
Vantaan kaupunginhallituksen hyväksymä esitys (30.3.)
…kaupunginhallitus esittää valtuustolle…
a) todettavaksi, että pääkaupunkiseudun sopimuspohjaisen yhteistyön pohjana on 15.12.2008 Vantaan valtuustossa hyväksytty yhteistyösopimus 2009-12,/>
b) päätettäväksi, että Vantaa ei käynnistä kuntajakolain mukaista kuntaliitosselvitystä Vantaan lakkauttamiseksi tai sen liittämiseksi toiseen kuntaan,
c) edellytettäväksi, että yhdessä Helsingin ja muiden halukkaiden kuntien kanssa selvitetään 4 – 14 kunnan kaksiportaisen seutuhallintomallin edut ja haitat ottaen huomioon hallinnon tehostaminen, paikallisdemokratian toimivuus sekä kuntalaisten palvelujen saatavuus ja tehokkuus
d) todettavaksi, että edellä kohdassa c. mainitulla edellytyksellä Vantaa on valmis olemaan mukana selvityksen laatimisessa Helsingin ja Vantaan kaupunkien mahdollisen yhdistämisen eduista ja haitoista,
e) päätettäväksi, että valtuuston 15.6.2009 pidettävään kokoukseen tuodaan hyväksyttäväksi c) ja d) -kohdissa todettujen selvitysten toimeksianto, organisointi ja aikataulu sekä ehdotus valmisteltavien selvitysten käsittelyaikataulusta, missä yhteydessä tehdään selvitysten tekemistä koskeva päätös.
Kun asiaa esiteltiin informaatiotilaisuudessa, kaupunginjohtaja totesi että Helsingin ja Vantaan selvitys tehdään resurssisyistä Helsingin ehdoilla. Maanantain kokoukseen on tulossa mielenkiintoista keskustelua, vaikkakin linnoittautuminen puolin ja toisin eri poliittisille näkökulmille tuntui jo vahvalta.
Sirpa Kauppinen
Vihreiden valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtaja
Ympäristötekniikan M.Sc.
p. 040 540 4691/>/>/>
Kehätien parantaminen, Silkin kulttuurikeskittymä ja Pakkalan kaava puhuttivat Vantaan kaupunginvaltuustoa maanantaina.
Puheeni Silkistä:
”Tämä on hyvä kaava ja erityisesti se on hienoa että vanha julkisivu Tikkurilantielle säilyy./>
Hyvät valtuutetut. Sulkekaa silmänne hetkeksi ja nojatkaa tuolilla rennosti taakse.
Kuvitelkaa
• vanha tehdasmiljöö
• jossa teattereita
• gallerioita
• ehkä hiukan viiniäkin
• ja katetulla sisäpihalla soi jazz./>/>/>/>/>/>
Tämä paikka on aivan ainutlaatuinen. Toista tällaista Vantaalla ei ole. Ei mitään tällaista.
• Hienot liikenneyhteydet
• Joki
• Historiallinen tehdasmiljöö
• Jo olemassa oleva teatteri
Ne muodostavat keskeisen paikan kaupungissamme. Paikasta voisi saada upean kulttuurikeskittymän./>/>/>/>/>
Jos kaavassa sallitut 85 % loft-asuntoja toteutuu, silkin korttelista tulee harvojen ja valittujen suljettu alue.
Silkkiin soveltuisi myös ateljee tiloja, ja residenssinäkin osa siitä säilyisi useamman käytössä, ja on erilaisia säätiöitä joista kaupunki voisi löytää yhteistyö- ja rahoituskumppaneita.
Tärkeää olisi se että silkistä ei tule suljettu asuinkortteli vaan mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan sen ainutlaatuisesta tunnelmasta ja mahdollisesta kulttuurikeskittymästä.”
Kehä III korjaus
Kehä kolmosen kaavan rahoituksesta keskusteltiin. Vantaan edunvalvonta on huippua Tapani Mäkisen mielestä, mutta Markku Jääskeläisen (sd) mielestä Savonlinna on taas onnistunut paljon paremmin saadessaan 2 merkittävää hanketta valtion rahoituksella.
Vantaa hoitaa kehä III rahoituksen jotta hanke ei lykkääntyisi. Irja Ansalehto-Salmi (kesk) nosti esiin Kehätien suuret onnettomuusluvut, joissa loukkaantuu ihmisiä. Hän piti korjaamista kiireellisenä liikenneturva-asiana, ja muistutti että esimerkiksi neliraajahalvauspotilas maksaa paljon, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.
Tapani Mäkisen (kok) mielestä ei sitä tietä Savonlinnaan olisi pitänyt tehdä, eli hallitus ei ole tehnyt pelkkiä hyviä päätöksiä.
Jouni Herrasen (ps) mielestä ei ole mitään parempaa kuin hyvä ruoka, hyvä viini ja tuhma tyttö.
Illan mittaan keskustelu yltyi niin että puheenjohtaja vaati parempaa kielenkäyttöä.
Sirkka-Liisa Kähärä (sd): ”Maanhallitus kyykyttää Vantaalaisia ja koko pääkaupunkiseutua laittamalla maksamaan koko maata palvelevan tiehankkeen joka on vielä sen oma tie.” Kähärä syytti hallitusta härskistä aluepolitiikasta. ”Lisäksi porvarihallitus on nyt vielä härskimpi kuin edeltäjänsä (…) ja sitoo tulevien vuosien hallituksen kädet monella sadalla miljoonalla niin kuin Säde Tahvanainen tuossa totesi.” ja ”Realismia on se että meitä vantaalaisia on ihan liian vähän eduskunnassa ja sitä kautta vaikuttamassa maan asioihin.”
Kimmo Kiljunen (sd) syytti salissa olevan paljon tuhmia poikia, jotka eivät aivan pysy totuudessa. Kehätie on valtakunnan keskeisin itä-länsi väylä, ja on täysin kohtuutonta että tämä sälytetään vantaalaisten maksettavaksi. Kiljusen mukaan kaikki jotka joukkoliikennettä vahvistavat saavat varmasti demareiden tuen.
(Tämä on mielenkiintoista nähdä kun seuraavaksi käsitellään seutulipun hintoja – viimeksi asiasta äänestettäessä demarit kannattivat korkeampia lipunhintoja)
Jaakko Laakson (vas) mielestä tässä mentiin puoluepolitisointiin, mikä oli totta. Silti Laakson mielestä elvytyksestä muutama miljoona on tullut Vantaan maksettavaksi, ja se on pois veronmaksajilta, ja vaati tulevaisuudessa tiukempaa linjaa neuvoteltaessa valtion kanssa.
Pietari Jääskeläisen (ps) mielestä porvarit syyllistää vasemmistoa ja vasemmisto porvareita. Jääskeläisen mielestä tiemäärärahoja on vähennetty sitten 90-luvun jatkuvasti hallituksesta riippumatta. Jokaisen pitäisi katsoa peiliin paitsi perussuomalaisten.
Jääskeläinen myös kommentoi jälkiviisastelusta moittimista: ”Oletteko sattuneet huomaamaan että valtuustosalissa istuu lähes puolet sellaisia valtuutettuja jotka eivät ole täällä olleet aikaisemmin.” Tähän joku letkaisi joku vasemmalta: ”Kyllä sen puheesta huomaa.”/>
Valtuusto hyväksyi yksimielisesti ponnen: ”Valtuusto edellyttää kaupungin johdon toimivan niin että valtio maksaisi Kehä III:n perusparannuslainan takaisin aiennetusti Vantaalle.”
Perussuomalaiset esittivät myös oman lausuman: ”Perussuomalaisten mukaan hanke olisi pitänyt toteuttaa valtion rahoittamana”. Vasemmistoliiton pöytäkirjalausuman mukaan hanke olisi pitänyt toteuttaa valtion elvytyksenä.
Pakkalaan glykolivesiä?
/>
Anniina Kostilainen (vihr) nosti esiin uuden Pakkalan kaavan hulevesiasiat. Viemäröinnin sijaan imeytys toisi iloisia kosteikkoja. Lentokentän hajuhaittoja aiheuttavia glykolipitoisia vesiä taas ei saisi päästää alueelle. Kaavassa haaveena olleet taimenet eivät kestä glykolia.
Päivähoitopaikkoja ei ole aivan riittävästi alueen tulevan asukasluvun nähden. Tammistossa on tilanne on vielä huonompi. Alakoulutilat täyttyvät 2011, joten Pakkalanrinteen koulutilat tulee saada käyttöön viimeistään 2013 ja Tammiston 2015.
Perussuomalaisten Niiko peräänkuuluttu lasten ja nuorten tiloja. Itse toin esiin myös hyvän suunnittelun:
”Nuorten viihtyvyyden lisäämiseksi ei tarvita aina mitään suuria investointeja, vaan ihan miellyttäviä paikkoja olla ulkona. Ne voivat palvella kaiken ikäisiä – pari puskaa ja penkki ja niin edelleen.
Ja juuri näiden penkkien sijoittamista puistoon ei pitäisi rajoittaa peläten sitä että joku humalainen tulee sille istumaan, vaan muistaa että humalaisten pelko ei pitäisi ohjata koko muun väestön mukavuutta, vaan mummot, nuoret ja aikuiset, kaikki niistä penkeistä nauttivat.
Ja sitten ihan heittona ilmaan: Puistonkaan ei tarvitse aina olla niitä samoja puita vaan omenapuut ja viinimarjapensaat voivat luoda yhteisöllisyyttä, jossa asukkaat kohtaavat vihreän keskellä, ja luonto houkuttelee jopa koskemaan omenaa ja ruohoa ja pysähtymään huomaaman viihtyisän ympäristön.”
Myös Simonkylän kaavaan Niikko peräänkuulutti ajanmukaisia liikuntapaikkoja, jotta koko kasvuikä tulee huomioitua. Niikon mielestä valtuustossa oli liian paljon iäkkäitä ihmisiä, johon Kati Tyystjärvi totesi että vaikka tässä ollaan tultu naisen ikään, minulla ainakin on kokemusta siitä mitä lapset ja nuoret tarvitsevat.
Tapani Mäkinen taas peräänkuulutti korkeita taloja. Hän piti 3-4 kerroksisia taloja lättänöinä ja kommentoi: ”harmikseni huomaan että kaavasta puuttui 12 kerroksinen piristys”. Jari Sainio ja Markku Jääskeläinen taas kehuivat alueen virkistysmahdollisuuksia.
Mikko Mäkelä (vihr) toi myös nuoret esiin: Mitä tehdä niille nuorille jotka ei harrasta liikuntaa vaan notkuu päiväkotien pihoilla juomassa pussikaljaa. Tarvitaan laadukkaita notkumispaikkoja. Kyllä tässä kaupungilla tulee olla joku vastuu, yhtään nuorison innovatiivisuutta unohtamatta.
Kierrätysaloite eteni
Sirpa Kauppisen aloitteen oli allekirjoittanut 17 muuta kaupunginvaltuutettua, ja nyt aloitteeseen saatiin tilakeskuksen vastaus. Tilakeskus on valmis ottamaan hallintaansa kaiken lajittelun, mikäli siihen osoitetaan resursseja.
Aloite koski kierrätyksen organisoimista kaupungin organisaatiossa tilakeskuksen vastuulle, sekä biojätteen keräyksen parantamisesta. Nyt monet eri tahot vastaavat eri jätejakeista, ja kierrätystä voisi helposti parantaa.
Tällä hetkellä monet servetit päätyvät sekajätteeseen, eivätkä kaikki tiedä onko teepussi biojätettä vai ei. Kierrätys on äärimmäisen tärkeää ilmaston kannalta: neitseellisen raaka-aineen valmistaminen kuluttaa energiaa ja tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä. Siksi kertakäyttöyhteiskunnasta tulisi päästä lähemmäs kierrätysyhteiskuntaa.
Ympäristötoimi ja YTV ovat laatimassa ilmastostrategiaa kaupungin eri toimialoille, jossa kierrätys on mukana.
Myös Kati Tyystjärven (vas) ilmastoaloitetta kehuin, ja toivoin välitavoitteita, seurantaa ja raportointia, jotta kaukaista ilmastotavoitetta ylipäätään alettaisiin toteuttamaan.
Aloite luvallisista graffiteista
Eero Väätäinen (vas), Jussi Saramo (vas), Sirpa Kauppinen (vihr) ja Mikko Mäkelän (vihr) aloitteen allekirjoitti 42 valtuutettua. Aloite koski luvallisten graffitipaikkojen kokeilemisesta ja graffitigallerian perustamista Hämeenlinnantien varteen.
Graffiti on eri asia kuin ns. töhry, se on värikästä kaupunkitaidetta. Graffitien on todettu vähentävän myös sotkemista. Näin saamme hieman asfalttikukkia harmaaseen betoniin.
Kaupungin arvokkain sijoitus ei kuitenkaan löydy silloista tai osakkeista tai edes kassasta, vaan lapsista. />
Hyvä koulu ja riittävä tuki antavat parhaat mahdollisuudet kestää myös tulevaisuuden taloudelliset myrskyt. Ilman hyvää koulutusta ja osaamista ei Vantaa eikä Suomi pärjää.
Kestävä talous mahdollistaa kaupungin toiminnan. Kestävää taloutta ei kuitenkaan ole säästöt, jotka näkyivät suurempina kuluina toisilla toimialoilla, tai säästöt, jotka maksavat tulevaisuudessa huomattavasti säästöä enemmän.
Kaupunkitaloudessa ei kannata toistaa 90-luvun laman virheitä. Tällöin nipistimme ennaltaehkäisystä, jolloin tulevaisuuden lasku nousee syrjäytyneinä nuorina tai vakavasti sairaina.
90-luvun lamaa syvensi se että työttömyys päästettiin nousemaan. Nyt kaupunki voisi etsiä uusia tapoja tehdä yhteistyötä yritysten kanssa.
Hallituksen kaavailemista elvytyspaketeista voi löytyä Vantaallekin apua. Rakentamista odottamassa on pikkukaupungin kokoinen Marja-Vantaa sekä kouluja ja päiväkoteja sekä korjausrakentamista. Mikäli korjausrakentaminen toteutetaan energiansäästön ehdoilla, käyttökulut pienenevät pysyvästi.
Ympäristölaskenta on menetelmä, jolla mm. Kesko ja Helsingin Sanomat ovat saaneet myös taloudellista säästöä. Ympäristökustannus kun on yleensä myös taloudellinen kustannus. Vantaa voisi kokeilla ympäristölaskentaa – tuskin organisaatio ja toiminnat ovat niin paljoa yrityksiä linjakkaampia. Talouden lisäksi maailma pelastuu.
Vantaan on myös varauduttava tukemaan ahdinkoon joutuvia ihmisiä. Kaupunki on ihmisiä varten, ei ihmiset kaupunkia varten.
Köyhimpien köyhtyminen on vakava ongelma, ja lisäämällä heidän ostovoimaa varat eivät jää ainakaan lötköttömään sukan varteen.
Mutta ennen kuin panikoidaan lamasta on hyvä muistaa missä ollaan nyt: ruokaa on vielä, ja useimmilla katto pään päällä, ei sodita ja osa saa jopa ajallaan hoitoa.
Hektisimmän kiireen helpottaessa on hieno huomata puiden latvojen piirtävän kauniita kuvioita taivasta vasten sekä ystävät ympärillä. Näihin ei taantuma vaikuta.
Ensi vuosi on tärkeä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Jos kasvihuonepäästöjä ei todella vähennetä, ilmastonmuutos muuttuu yhä raskaammaksi torjua.
Kioton sopimuksen vuoden 2012 tavoittesiin on päässyt jo mm. Ruotsi, ja moni EU-maa tavoittelee sovittua suurempia vähennyksiä, vaikka osalle maista on haaste saavuttaa tavoite. Suomi on sen sijaan lisännyt päästöjään 13% verrattuna 1990 tilanteeseen.
Suomen oman ilmasto- ja energiastrategian lähtökohtia on valitettavasti vain Suomen energiantarpeen omavaraisuuden ja energian halvan hinnan turvaaminen.
Tällä strategialla Suomi jää kauas ilmastotekniikan kärjestä ja New Green Deal tehdään ilman meitä.
Epärealistinen kulutusarvio
Hallitus sitoutui energiankulutuksen kasvun taittamisen laskuun kymmenessä vuodessa. Energiatarpeen oletusskenaariona käytettiin kulutuksen kasvua nykyisestä noin 310 TWh:n loppukulutuksen tasosta noin 350 TWh:n tasolle.
Strategian mukaan sähkön kulutus kasvaa hidastuvasti. Tavoitteena on 10 % kasvu 10 vuodessa. Sähkön kulutuksen kasvua hillitään strategiassa käytetyn skenaarion mukaan noin 103 TWh:sta noin 98 TWh:een.
Todellisuudessa sähkönkulutus on jo laskeva. Lasku johtuu enemmänkin metsäteollisuuden muuttumisesta kuin energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamisesta.
Naapureihinkin verrattuna tavoite on vaatimaton: Ruotsissa ja Norjassa sähkönkulutus ei enää ole kasvanut tällä vuosituhannella, ja Tanskan kulutus kääntyy laskuun 2011 mennessä.
EU:n ja EAI:n lausunnoista huolimatta turpeen tukeminen jatkuu syöttötariffin ja varastointituen muodossa. Turpeesta ei makseta myöskään valmisteveroa. EAI:n mukaan turpeen syöttötariffi tekee tyhjäksi päästökaupan mekanismin.
Uusiutuvat energiamuodot pienessä roolissa
Uusiutuvan energian määrä kasvaa kymmenen terawattituntia, joista tuuli tuottaa 6 TWh ja muut 4 TWh. Tuulivoimalle kaavaillaan syöttötariffia.
EU:n Suomelle asettama tavoite on kuitenkin uusiutuvan energian osuuden nostaminen 38 %:iin eli 30 terawattituntia. Hallitus lukee ydinvoiman uusiutuvaksi energiamuodoksi, jolloin kahdella uudella ydinvoimalalla saadaan täytettyä 20 TWh puuttuvaa uusiutuvaa energia. Tosiasiallisesti ehdotetuista energianölähteistä uusiutuvia ovat vain tuulivoima, vesivoima, maalämpö, biomassa ja jätteestä tuotettu energia.
Uusiutuvan energian mahdollisuuksia on tuottajien mielestä aliarvioitu. Esimerkiksi lämpöpumppujen avulla saavutettava energiansäästö on arvioitu 3 TWh:ksi vuoteen 2020 mennessä. Taso saavutetaan jo tänä vuonna.
Pellettien energiantuotantopotentiaaliksi alan toimijat puolestaan arvioivat vuonna 2020 7 TWh, kun strategiassa tavoitteeksi on asetettu 3 TWh. Suomen pellettituotannosta menee nyt 70 % vientiin.
Aurinkoenergian mahdollisuuksia strategiassa ei juuri tarkasteltu, mutta tuulienergialla on selkeä rooli Suomen energiantuotannossa. Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen yrittäjät taas kannattavat voimakkaampaa ydinvoiman lisärakentamista. Strategian mukaan ydinvoimaa voi ainakin jonkin verran tuottaa vientiin.
Suomen ilmasto- ja energiastrategia
Valtioneuvoston Ilmasto- ja energiastrategia kirjaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävät keinot sekä energiapoliittiset linjaukset. Strategia on konkreettinen ja yksityiskohtainen vuoteen 2020 saakka ja viitteellinen vuoteen 2050 asti.
Tavoitteet korkeammalle/>
Nykyiset tavoitteet – varsinkaan Suomen tasoiset – eivät riitä kuitenkaan torjumaan kasvihuoneilmiötä, joka on edennyt odotettua nopeammin. Koska ilmastonmuutoksen torjuminen on sitä halvempaa, mitä aikaisemmin siihen ryhdytään, tulee meidän tarttua ilmastonmuutosta sarvista kiinni, ja katsoa todelliset päästösäästöjen mahdollisuudet.
Se mikä on toteutettavissa helposti, kannattaa toteuttaa nyt eikä sitten kun mikään ei enää riitä.