mennessä Juhis Ranta | 12.6.2011 | Blogit
Puhe kohdassa poliittinen keskustelu
Hyvät toverit!
Tämä puhe perustuu niihin havaintoihin, joita tein keväällä vaalikentillä sekä niihin viesteihin, joita sain äänestäjiltä, niiltä jotka jättivät äänestämättä, niiltä jotka äänestivät minua, niiltä jotka ovat ennen äänestäneet Vihreitä ja nyt siirtyneet äänestämään jotain muuta.
Olemme menettäneet luonnonsuojelijoiden ääniä.
Vihreät eivät ole näyttäytyneet porvarihallitustaipaleen aikana uskottavana ympäristöpuolueena. Tämä ei johdu siitä, että emme olisi puhuneet ympäristöstä. Toimittajien mielestä on ehkä maailman tylsintä, että joku Vihreä poliitikko puhuu metsien suojelusta.
Ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä puhuvat kaikki, joten mihin Vihreitä enää tarvitaan?
Vihreiden täytyy erottua kovemmilla vaatimuksilla ja tiukemmilla ympäristölinjoilla. Vihreiden täytyy erottua teoilla. Vihreiden täytyy nostaa esiin asioita, joita muut puolueet eivät uskalla; kuten nykyisen ympäristökriisin suurimmat aiheuttajat: väestönkasvun ja täysin kelvottoman talousjärjestelmän.
Toivon, että tässä puoluekokouksessa valitaan luottamustoimiin sellaisia henkilöitä, jotka uskaltavat puhua näistä asioista ja jotka kirkastavat vihreiden linjaa ja tekevät Vihreistä taas radikaalin ympäristöpuolueen.
Kiitoksia.
Kannatuspuheenvuoro varapuheenjohtajaehdokas Timo Juurikkalalle
Terve, terve!
Meillä on monia hyviä ehdokkaita moniin eri tehtäviin. Aion nyt kuitenkin kannattaa yhtä varapuheenjohtajaehdokasta.
Kannatan puolueen varapuheenjohtajaksi sellaista henkilöä, kenellä on vahva uskottavuus ympäristönsuojelupiireissä.
Kannatan henkilöä, joka uskaltaa puhua niistä asioista, mistä muut puolueet eivät uskalla.
Kannatan henkilöä, joka on osoittanut poliittisen kyvykkyytensä sekä paikallistasolla että eduskunnassa.
Arvoisa puoluekokous. Minä olen nuori, ajokortiton, vegaani-hippi. Kannatan puolueen varapuheenjohtajaksi keski-ikäistä lihaa syövää heteromiestä.
Kannatan Timo Juurikkalaa puolueen varapuheenjohtajaksi uskaliaan, rehellisen ja maanläheisen politiikan puolesta.
Kiitos.
mennessä Juhis Ranta | 31.5.2011 | Blogit
Saksan hallitus on esittänyt, että valtio luopuisi kokonaan ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Vastuullisen ilmasto- ja energiapolitiikan pääviholliset riensivät heti lausumaan ilmastopolitiikan murentumisesta. (http://www.greenpeace.org/finland/fi/ajankohtaista/blogi/ydinvoimamiehet-shokissa/blog/35054)
Itse näen, että Eurooppa ja maailma saa vihdoin esimerkin siitä, kuinka voidaan tehdä vastuullista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Ydinvoimasta voidaan luopua ja uusiutuvien määrää lisätä. Saksa on saanut luotua vuoden 2004 jälkeen uusiutuvan energian alalle n. 200 000 uutta työpaikkaa. Suomi on kummallinen kummajainen, joka edelleen Fukushimankin jälkeen rakentaa energiapolitiikkansa ydinvoiman varaan.
Ydinvoimaa puolustellaan sillä, että ilman sitä joutuisimme käyttämään kivihiiltä, joka on saastuttavaa. Myöskään ydinvoima ei ole ympäristöystävällistä eikä päästötöntä. Uraanin louhinta, kuljetus, rikastus, loppusijoitus ja säilöminen kaikissa vaiheissa on todella riskialtista ja kallista. Lisäksi ydinvoimalla on yhteyksiä ydinaseisiin. Kivihiili ja ydinvoima ei ole joko-tai valinta. Molemmista pitää päästä eroon, eikä kumpaakaan tule rakentaa lisää.
Yksi olennaisimmista pointeista ydinvoimaa vastaan on myös sen joustamattomuus. Ydinvoima ei kannusta energiansäästöön eikä energiaverkon kehittämiseen. Tarvitsemme älykkään sähköverkon ja hajautettua uusiutuvien energiamuotojen tuotantoa. Yksityisten ihmisten pitää pystyä myymään aktiivitalojensa tuottama sähkö verkkoon, jos he eivät ole itse sitä tarvinneet. Ydinvoima joko jyllää täysillä tai ei tuota mitään, se vaatii jatkuvaa kulutusta täydellä teholla.
Olennaisin on kuitenkin varovaisuusperiaate. Riski ydinonnettomuuden tapahtumiseen on ehkä pieni, mutta jos jotain tapahtuu, voivat seuraukset olla valtavat. Ydinvoiman tuotannosta aiheutuu myös aina luonnolle peruuttamatonta haittaa ja vielä enemmän, jos sattuu onnettomuus. En halua ottaa sitä riskiä, luonto on kärsinyt jo tarpeeksi.
Saksa on hyvä esimerkki siitä, että vastuullista energiapolitiikkaa voidaan tehdä, jos niin halutaan. Saksa on yksi maailman johtavia aurinkoenergian tuottajia, vaikka siellä ei aurinko paista paljoa enempää kuin Iso-Britanniassa. Uusiutuvien tuotantoa ja kehitystä voidaan lisätä ja uusiutumattomien tuotantoa vähentää, jos niin haluamme. Tässä asiassa ei ole pakkoja, paitsi ilmastonmuutos ja kuudes sukupuuttoaalto. Ydinvoimalla tai kivihiilellä ei voida taistella kumpaakaan vastaan.
Tärkeämpää kuin se, millä energiaa tuotetaan on kuitenkin se, mihin sitä käytetään. Voisimme käyttää energiaa huomattavasti nykyistä tehokkaammin ja säästää sähköä. Voisimme luopua turhasta teollisuudesta ja tavaroista, joita kukaan ei tarvitse. Voisimme myös tehdä tarvittavista kulutushyödykkeistä kestäviä, eikä tarkoituksella suunnitella lyhyttä käyttöikää. Kun energiaa käytetään oikein ja vähemmän, poistuu paineet tuotannon kasvattamiseen.
(Kuva: Juha Kovanen)
Tässä vielä vähän Hässäkkää
mennessä Juhis Ranta | 31.5.2011 | Blogit
Saksan hallitus on esittänyt, että valtio luopuisi kokonaan ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Vastuullisen ilmasto- ja energiapolitiikan pääviholliset riensivät heti lausumaan ilmastopolitiikan murentumisesta. (http://www.greenpeace.org/finland/fi/ajankohtaista/blogi/ydinvoimamiehet-shokissa/blog/35054)
Itse näen, että Eurooppa ja maailma saa vihdoin esimerkin siitä, kuinka voidaan tehdä vastuullista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Ydinvoimasta voidaan luopua ja uusiutuvien määrää lisätä. Saksa on saanut luotua vuoden 2004 jälkeen uusiutuvan energian alalle n. 200 000 uutta työpaikkaa. Suomi on kummallinen kummajainen, joka edelleen Fukushimankin jälkeen rakentaa energiapolitiikkansa ydinvoiman varaan.
Ydinvoimaa puolustellaan sillä, että ilman sitä joutuisimme käyttämään kivihiiltä, joka on saastuttavaa. Myöskään ydinvoima ei ole ympäristöystävällistä eikä päästötöntä. Uraanin louhinta, kuljetus, rikastus, loppusijoitus ja säilöminen kaikissa vaiheissa on todella riskialtista ja kallista. Lisäksi ydinvoimalla on yhteyksiä ydinaseisiin. Kivihiili ja ydinvoima ei ole joko-tai valinta. Molemmista pitää päästä eroon, eikä kumpaakaan tule rakentaa lisää.
Yksi olennaisimmista pointeista ydinvoimaa vastaan on myös sen joustamattomuus. Ydinvoima ei kannusta energiansäästöön eikä energiaverkon kehittämiseen. Tarvitsemme älykkään sähköverkon ja hajautettua uusiutuvien energiamuotojen tuotantoa. Yksityisten ihmisten pitää pystyä myymään aktiivitalojensa tuottama sähkö verkkoon, jos he eivät ole itse sitä tarvinneet. Ydinvoima joko jyllää täysillä tai ei tuota mitään, se vaatii jatkuvaa kulutusta täydellä teholla.
Olennaisin on kuitenkin varovaisuusperiaate. Riski ydinonnettomuuden tapahtumiseen on ehkä pieni, mutta jos jotain tapahtuu, voivat seuraukset olla valtavat. Ydinvoiman tuotannosta aiheutuu myös aina luonnolle peruuttamatonta haittaa ja vielä enemmän, jos sattuu onnettomuus. En halua ottaa sitä riskiä, luonto on kärsinyt jo tarpeeksi.
Saksa on hyvä esimerkki siitä, että vastuullista energiapolitiikkaa voidaan tehdä, jos niin halutaan. Saksa on yksi maailman johtavia aurinkoenergian tuottajia, vaikka siellä ei aurinko paista paljoa enempää kuin Iso-Britanniassa. Uusiutuvien tuotantoa ja kehitystä voidaan lisätä ja uusiutumattomien tuotantoa vähentää, jos niin haluamme. Tässä asiassa ei ole pakkoja, paitsi ilmastonmuutos ja kuudes sukupuuttoaalto. Ydinvoimalla tai kivihiilellä ei voida taistella kumpaakaan vastaan.
Tärkeämpää kuin se, millä energiaa tuotetaan on kuitenkin se, mihin sitä käytetään. Voisimme käyttää energiaa huomattavasti nykyistä tehokkaammin ja säästää sähköä. Voisimme luopua turhasta teollisuudesta ja tavaroista, joita kukaan ei tarvitse. Voisimme myös tehdä tarvittavista kulutushyödykkeistä kestäviä, eikä tarkoituksella suunnitella lyhyttä käyttöikää. Kun energiaa käytetään oikein ja vähemmän, poistuu paineet tuotannon kasvattamiseen.
(Kuva: Juha Kovanen)
Tässä vielä vähän Hässäkkää
mennessä Juhis Ranta | 9.5.2011 | Blogit
Jatkuvasti tulee huonoja uutisia. Persujen kannat ovat kerrassaan kammottavia ja heillä tulee olemaan pelottavan paljon valtaa tulevalla vaalikaudella. Esimerkkejä vaikutusvallasta on vääntö Portugalin tukipaketista ja tärkeiden valiokuntien puheenjohtajuudet.
Yksi asia, mikä hetki sitten aiheutti äärimmäisen vitutuksen, oli Vihreän Langan juttu persujen eläinsuojelukannoista.
Tosiaan tulevan neljän vuoden aikana olisi tarkoitus uudistaa eläinsuojelulainsäädäntö. Tämän piti olla hyvä juttu, sillä nykyisessä laissa eläinten pidon, kaatolupien ja eläinten suojelun suhteen on suuria puutteita. Mutta jos rakkaat pers-suomalaiset ovat hallituksessa uudistamassa kyseistä lakia, niin pelkään pahoin, että se menee vain huonompaan suuntaan. Tulevassa hallituksessa ei ole ketään, joka puolustaisi eläimiä tai eläinten oikeuksia.
Jos susien kaatoluvista saa päättää ne, jotka niitä vihaavat; jos lihan ja maidon tuotannon turvaamiseksi säästetään kustannuksista, jotka johtuvat edes vähäiseen hyvinvointiin panostamisesta ja; jos turkistarhojen ongelmat piillotetaan valtion maksamilla turvajärjestelmillä, niin tulee maastamme eläinten oikeuksien suhteen entistä pahempi takapajula. Tuntuu siltä, että aktivistien tekemä arvokas työ valuu ihan hukkaan.
Harmittaa, surettaa. Toivon, että eduskunta saa torpattua kaikkein kaameimmat huononnukset ja kenties lykkäämään koko lain uudistamista sellaiselle hallitukselle, joka ymmärtää jotain eläinten oikeuksista.
Politiikka tulee olemaan perseestä näinä tulevina, synkkääkin synkempinä vuosina. Nouskaamme siis barrikaadeille.
mennessä Juhis Ranta | 9.5.2011 | Blogit
Jatkuvasti tulee huonoja uutisia. Persujen kannat ovat kerrassaan kammottavia ja heillä tulee olemaan pelottavan paljon valtaa tulevalla vaalikaudella. Esimerkkejä vaikutusvallasta on vääntö Portugalin tukipaketista ja tärkeiden valiokuntien puheenjohtajuudet.
Yksi asia, mikä hetki sitten aiheutti äärimmäisen vitutuksen, oli Vihreän Langan juttu persujen eläinsuojelukannoista.
Tosiaan tulevan neljän vuoden aikana olisi tarkoitus uudistaa eläinsuojelulainsäädäntö. Tämän piti olla hyvä juttu, sillä nykyisessä laissa eläinten pidon, kaatolupien ja eläinten suojelun suhteen on suuria puutteita. Mutta jos rakkaat pers-suomalaiset ovat hallituksessa uudistamassa kyseistä lakia, niin pelkään pahoin, että se menee vain huonompaan suuntaan. Tulevassa hallituksessa ei ole ketään, joka puolustaisi eläimiä tai eläinten oikeuksia.
Jos susien kaatoluvista saa päättää ne, jotka niitä vihaavat; jos lihan ja maidon tuotannon turvaamiseksi säästetään kustannuksista, jotka johtuvat edes vähäiseen hyvinvointiin panostamisesta ja; jos turkistarhojen ongelmat piillotetaan valtion maksamilla turvajärjestelmillä, niin tulee maastamme eläinten oikeuksien suhteen entistä pahempi takapajula. Tuntuu siltä, että aktivistien tekemä arvokas työ valuu ihan hukkaan.
Harmittaa, surettaa. Toivon, että eduskunta saa torpattua kaikkein kaameimmat huononnukset ja kenties lykkäämään koko lain uudistamista sellaiselle hallitukselle, joka ymmärtää jotain eläinten oikeuksista.
Politiikka tulee olemaan perseestä näinä tulevina, synkkääkin synkempinä vuosina. Nouskaamme siis barrikaadeille.
