Pienet yritykset voivat työllistää

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.4.2015 | Blogit

Näin vaalien alla yrittäjällä on ystäviä, mutta miten yrittäjyyttä oikeasti voidaan vahvistaa? Ja miksi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ylipäätään pitäisi vahvistaa? Seuraavassa muutamia konkreettisia ajatuksia.

Työllisyyden kohentamista on Suomessa ollut tapana hakea
suuryrityksistä. Ehkä taustalla on muistikuva metsäjättien keskeisestä
merkityksestä kansantaloudelle ja toisaalta tuoreemmasta historiasta Nokian
huima menestystarina. 1990-luvun lopulla Nokia-vetoinen elektroniikkaklusteri
kykeni luomaan muutamassa vuodessa yli 200 000 uutta työpaikkaa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nyt suurin työllistämispotentiaali
on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Suomessa on yli 160 000 yhden hengen yritystä. Monet
näistä yrittäjistä eivät edes haaveile kasvusta, mutta jos joka neljäs
työllistäisi yhden ulkopuolisen, syntyisi jo 40 000 uutta työpaikkaa.
Miniyritykselle ensimmäisen ulkopuolisen pestaaminen on kuitenkin suuri askel:
se tuplaa firman työvoiman. Aika harva sadan hengen yritys palkkaa kerralla
sata työntekijää lisää – suhteellisesti kyse on kuitenkin samanlaisesta
loikasta!

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä voitaisiin
helposti alentaa: puolitetaan sivukulut ensimmäisenä vuonna tai
vaihtoehtoisesti poistetaan ne kokonaan puoleksi vuodeksi. Näin kynnys loivenee
ja yrityksellä on aikaa vahvistua.

Myös ALV-velvollisuuden rajan nostaminen nykyisestä 10 000
euron liikevaihdosta helpottaisi pienten yritysten asemaa. Tämä kuitenkaan ei
onnistu noin vain, vaan vaatisi EU:n hyväksynnän. Sen sijaan ALV-huojennuksen
rajan nostaminen voidaan tehdä ”omin päin”, ja sekin parantaisi pienten
yritysten toimintaedellytyksiä. Käsityö- ja luovan alan yritysten ALV:n
alentaminen olisi paikallaan, sillä niissä arvonlisä syntyy pääosin omasta
työstä eikä niinkään hankinnoista. Näissä yrityksissä tehdään vain vähän ALV-vähennyskelpoisia
ostoja.

Eikä tässä vielä kaikki: yrittäjän sosiaali- ja eläketurva on
luvattoman heikko. Yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin siirtyminen
synnyttää loukkuja, ja pääosin yrittäjän itsensä rahoittama YEL-eläke on kallis.
Pienyrittäjälle YEL-minimimaksutkin ovat suuria, eikä niiden suorittaminen
tuota edes takuueläkkeen tasoista turvaa.

Hieman suurempien yritysten kasvua ja työllistämistä
voitaisiin tukea investointi- ja työllisyysvarauksella. Osa voitosta
jätettäisiin verottamatta, varauksena tuleviin tarpeisiin. Jos investointia tai
lisätyöllistämistä ei tapahdu, varaus olisi purettava esimerkiksi neljän vuoden
päästä.

Byrokratian purkaminen on muotitrendi. Pienyrittäjän
kohdalla se tarkoittaisi selkeää yhden luukun palvelua ja myös joustavuutta
asioissa, jotka eivät liity asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuuteen.
Pienyrittäjällä on täysi työ keskittyä liiketoimintaan ja hallinnollisia
velvoitteita voitaisiin minimoida. Reaaliaikaisen tulorekisterin ja yritysten
taloushallinnon (RTE, Real Time Economy) aikaan saamisella on kiire. Nämä
sähköiset apuvälineet helpottavat myös viranomaisten työtä ja harmaan talouden
torjuntaa.

Paljon on siis mahdollista tehdä pienten ja keskisuurten
yritysten aseman parantamiseksi. Tähtäimessä on ennen kaikkea se, että
yritykset voisivat työllistää nykyistä enemmän.

Pienten yritysten toiminta- ja kasvuedellytysten
parantaminen on tärkeää myös siksi, että muuten vaarana on samanlainen kehitys
kuin esimerkiksi hoiva-alalla on jo käynnissä. Kansainvälisesti omistetut jätit
ostavat pienet yritykset pois markkinoilta ja kotiuttavat voittonsa
veroparatiiseihin.

Pienet yritykset voivat työllistää

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.4.2015 | Blogit

Näin vaalien alla yrittäjällä on ystäviä, mutta miten yrittäjyyttä oikeasti voidaan vahvistaa? Ja miksi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ylipäätään pitäisi vahvistaa? Seuraavassa muutamia konkreettisia ajatuksia.

Työllisyyden kohentamista on Suomessa ollut tapana hakea
suuryrityksistä. Ehkä taustalla on muistikuva metsäjättien keskeisestä
merkityksestä kansantaloudelle ja toisaalta tuoreemmasta historiasta Nokian
huima menestystarina. 1990-luvun lopulla Nokia-vetoinen elektroniikkaklusteri
kykeni luomaan muutamassa vuodessa yli 200 000 uutta työpaikkaa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nyt suurin työllistämispotentiaali
on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Suomessa on yli 160 000 yhden hengen yritystä. Monet
näistä yrittäjistä eivät edes haaveile kasvusta, mutta jos joka neljäs
työllistäisi yhden ulkopuolisen, syntyisi jo 40 000 uutta työpaikkaa.
Miniyritykselle ensimmäisen ulkopuolisen pestaaminen on kuitenkin suuri askel:
se tuplaa firman työvoiman. Aika harva sadan hengen yritys palkkaa kerralla
sata työntekijää lisää – suhteellisesti kyse on kuitenkin samanlaisesta
loikasta!

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä voitaisiin
helposti alentaa: puolitetaan sivukulut ensimmäisenä vuonna tai
vaihtoehtoisesti poistetaan ne kokonaan puoleksi vuodeksi. Näin kynnys loivenee
ja yrityksellä on aikaa vahvistua.

Myös ALV-velvollisuuden rajan nostaminen nykyisestä 10 000
euron liikevaihdosta helpottaisi pienten yritysten asemaa. Tämä kuitenkaan ei
onnistu noin vain, vaan vaatisi EU:n hyväksynnän. Sen sijaan ALV-huojennuksen
rajan nostaminen voidaan tehdä ”omin päin”, ja sekin parantaisi pienten
yritysten toimintaedellytyksiä. Käsityö- ja luovan alan yritysten ALV:n
alentaminen olisi paikallaan, sillä niissä arvonlisä syntyy pääosin omasta
työstä eikä niinkään hankinnoista. Näissä yrityksissä tehdään vain vähän ALV-vähennyskelpoisia
ostoja.

Eikä tässä vielä kaikki: yrittäjän sosiaali- ja eläketurva on
luvattoman heikko. Yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin siirtyminen
synnyttää loukkuja, ja pääosin yrittäjän itsensä rahoittama YEL-eläke on kallis.
Pienyrittäjälle YEL-minimimaksutkin ovat suuria, eikä niiden suorittaminen
tuota edes takuueläkkeen tasoista turvaa.

Hieman suurempien yritysten kasvua ja työllistämistä
voitaisiin tukea investointi- ja työllisyysvarauksella. Osa voitosta
jätettäisiin verottamatta, varauksena tuleviin tarpeisiin. Jos investointia tai
lisätyöllistämistä ei tapahdu, varaus olisi purettava esimerkiksi neljän vuoden
päästä.

Byrokratian purkaminen on muotitrendi. Pienyrittäjän
kohdalla se tarkoittaisi selkeää yhden luukun palvelua ja myös joustavuutta
asioissa, jotka eivät liity asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuuteen.
Pienyrittäjällä on täysi työ keskittyä liiketoimintaan ja hallinnollisia
velvoitteita voitaisiin minimoida. Reaaliaikaisen tulorekisterin ja yritysten
taloushallinnon (RTE, Real Time Economy) aikaan saamisella on kiire. Nämä
sähköiset apuvälineet helpottavat myös viranomaisten työtä ja harmaan talouden
torjuntaa.

Paljon on siis mahdollista tehdä pienten ja keskisuurten
yritysten aseman parantamiseksi. Tähtäimessä on ennen kaikkea se, että
yritykset voisivat työllistää nykyistä enemmän.

Pienten yritysten toiminta- ja kasvuedellytysten
parantaminen on tärkeää myös siksi, että muuten vaarana on samanlainen kehitys
kuin esimerkiksi hoiva-alalla on jo käynnissä. Kansainvälisesti omistetut jätit
ostavat pienet yritykset pois markkinoilta ja kotiuttavat voittonsa
veroparatiiseihin.

Pienet yritykset voivat työllistää

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.4.2015 | Blogit

Näin vaalien alla yrittäjällä on ystäviä, mutta miten yrittäjyyttä oikeasti voidaan vahvistaa? Ja miksi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ylipäätään pitäisi vahvistaa? Seuraavassa muutamia konkreettisia ajatuksia.

Työllisyyden kohentamista on Suomessa ollut tapana hakea
suuryrityksistä. Ehkä taustalla on muistikuva metsäjättien keskeisestä
merkityksestä kansantaloudelle ja toisaalta tuoreemmasta historiasta Nokian
huima menestystarina. 1990-luvun lopulla Nokia-vetoinen elektroniikkaklusteri
kykeni luomaan muutamassa vuodessa yli 200 000 uutta työpaikkaa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nyt suurin työllistämispotentiaali
on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Suomessa on yli 160 000 yhden hengen yritystä. Monet
näistä yrittäjistä eivät edes haaveile kasvusta, mutta jos joka neljäs
työllistäisi yhden ulkopuolisen, syntyisi jo 40 000 uutta työpaikkaa.
Miniyritykselle ensimmäisen ulkopuolisen pestaaminen on kuitenkin suuri askel:
se tuplaa firman työvoiman. Aika harva sadan hengen yritys palkkaa kerralla
sata työntekijää lisää – suhteellisesti kyse on kuitenkin samanlaisesta
loikasta!

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä voitaisiin
helposti alentaa: puolitetaan sivukulut ensimmäisenä vuonna tai
vaihtoehtoisesti poistetaan ne kokonaan puoleksi vuodeksi. Näin kynnys loivenee
ja yrityksellä on aikaa vahvistua.

Myös ALV-velvollisuuden rajan nostaminen nykyisestä 10 000
euron liikevaihdosta helpottaisi pienten yritysten asemaa. Tämä kuitenkaan ei
onnistu noin vain, vaan vaatisi EU:n hyväksynnän. Sen sijaan ALV-huojennuksen
rajan nostaminen voidaan tehdä ”omin päin”, ja sekin parantaisi pienten
yritysten toimintaedellytyksiä. Käsityö- ja luovan alan yritysten ALV:n
alentaminen olisi paikallaan, sillä niissä arvonlisä syntyy pääosin omasta
työstä eikä niinkään hankinnoista. Näissä yrityksissä tehdään vain vähän ALV-vähennyskelpoisia
ostoja.

Eikä tässä vielä kaikki: yrittäjän sosiaali- ja eläketurva on
luvattoman heikko. Yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin siirtyminen
synnyttää loukkuja, ja pääosin yrittäjän itsensä rahoittama YEL-eläke on kallis.
Pienyrittäjälle YEL-minimimaksutkin ovat suuria, eikä niiden suorittaminen
tuota edes takuueläkkeen tasoista turvaa.

Hieman suurempien yritysten kasvua ja työllistämistä
voitaisiin tukea investointi- ja työllisyysvarauksella. Osa voitosta
jätettäisiin verottamatta, varauksena tuleviin tarpeisiin. Jos investointia tai
lisätyöllistämistä ei tapahdu, varaus olisi purettava esimerkiksi neljän vuoden
päästä.

Byrokratian purkaminen on muotitrendi. Pienyrittäjän
kohdalla se tarkoittaisi selkeää yhden luukun palvelua ja myös joustavuutta
asioissa, jotka eivät liity asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuuteen.
Pienyrittäjällä on täysi työ keskittyä liiketoimintaan ja hallinnollisia
velvoitteita voitaisiin minimoida. Reaaliaikaisen tulorekisterin ja yritysten
taloushallinnon (RTE, Real Time Economy) aikaan saamisella on kiire. Nämä
sähköiset apuvälineet helpottavat myös viranomaisten työtä ja harmaan talouden
torjuntaa.

Paljon on siis mahdollista tehdä pienten ja keskisuurten
yritysten aseman parantamiseksi. Tähtäimessä on ennen kaikkea se, että
yritykset voisivat työllistää nykyistä enemmän.

Pienten yritysten toiminta- ja kasvuedellytysten
parantaminen on tärkeää myös siksi, että muuten vaarana on samanlainen kehitys
kuin esimerkiksi hoiva-alalla on jo käynnissä. Kansainvälisesti omistetut jätit
ostavat pienet yritykset pois markkinoilta ja kotiuttavat voittonsa
veroparatiiseihin.

Pienet yritykset voivat työllistää

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.4.2015 | Blogit

Näin vaalien alla yrittäjällä on ystäviä, mutta miten yrittäjyyttä oikeasti voidaan vahvistaa? Ja miksi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ylipäätään pitäisi vahvistaa? Seuraavassa muutamia konkreettisia ajatuksia.

Työllisyyden kohentamista on Suomessa ollut tapana hakea
suuryrityksistä. Ehkä taustalla on muistikuva metsäjättien keskeisestä
merkityksestä kansantaloudelle ja toisaalta tuoreemmasta historiasta Nokian
huima menestystarina. 1990-luvun lopulla Nokia-vetoinen elektroniikkaklusteri
kykeni luomaan muutamassa vuodessa yli 200 000 uutta työpaikkaa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nyt suurin työllistämispotentiaali
on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Suomessa on yli 160 000 yhden hengen yritystä. Monet
näistä yrittäjistä eivät edes haaveile kasvusta, mutta jos joka neljäs
työllistäisi yhden ulkopuolisen, syntyisi jo 40 000 uutta työpaikkaa.
Miniyritykselle ensimmäisen ulkopuolisen pestaaminen on kuitenkin suuri askel:
se tuplaa firman työvoiman. Aika harva sadan hengen yritys palkkaa kerralla
sata työntekijää lisää – suhteellisesti kyse on kuitenkin samanlaisesta
loikasta!

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä voitaisiin
helposti alentaa: puolitetaan sivukulut ensimmäisenä vuonna tai
vaihtoehtoisesti poistetaan ne kokonaan puoleksi vuodeksi. Näin kynnys loivenee
ja yrityksellä on aikaa vahvistua.

Myös ALV-velvollisuuden rajan nostaminen nykyisestä 10 000
euron liikevaihdosta helpottaisi pienten yritysten asemaa. Tämä kuitenkaan ei
onnistu noin vain, vaan vaatisi EU:n hyväksynnän. Sen sijaan ALV-huojennuksen
rajan nostaminen voidaan tehdä ”omin päin”, ja sekin parantaisi pienten
yritysten toimintaedellytyksiä. Käsityö- ja luovan alan yritysten ALV:n
alentaminen olisi paikallaan, sillä niissä arvonlisä syntyy pääosin omasta
työstä eikä niinkään hankinnoista. Näissä yrityksissä tehdään vain vähän ALV-vähennyskelpoisia
ostoja.

Eikä tässä vielä kaikki: yrittäjän sosiaali- ja eläketurva on
luvattoman heikko. Yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin siirtyminen
synnyttää loukkuja, ja pääosin yrittäjän itsensä rahoittama YEL-eläke on kallis.
Pienyrittäjälle YEL-minimimaksutkin ovat suuria, eikä niiden suorittaminen
tuota edes takuueläkkeen tasoista turvaa.

Hieman suurempien yritysten kasvua ja työllistämistä
voitaisiin tukea investointi- ja työllisyysvarauksella. Osa voitosta
jätettäisiin verottamatta, varauksena tuleviin tarpeisiin. Jos investointia tai
lisätyöllistämistä ei tapahdu, varaus olisi purettava esimerkiksi neljän vuoden
päästä.

Byrokratian purkaminen on muotitrendi. Pienyrittäjän
kohdalla se tarkoittaisi selkeää yhden luukun palvelua ja myös joustavuutta
asioissa, jotka eivät liity asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuuteen.
Pienyrittäjällä on täysi työ keskittyä liiketoimintaan ja hallinnollisia
velvoitteita voitaisiin minimoida. Reaaliaikaisen tulorekisterin ja yritysten
taloushallinnon (RTE, Real Time Economy) aikaan saamisella on kiire. Nämä
sähköiset apuvälineet helpottavat myös viranomaisten työtä ja harmaan talouden
torjuntaa.

Paljon on siis mahdollista tehdä pienten ja keskisuurten
yritysten aseman parantamiseksi. Tähtäimessä on ennen kaikkea se, että
yritykset voisivat työllistää nykyistä enemmän.

Pienten yritysten toiminta- ja kasvuedellytysten
parantaminen on tärkeää myös siksi, että muuten vaarana on samanlainen kehitys
kuin esimerkiksi hoiva-alalla on jo käynnissä. Kansainvälisesti omistetut jätit
ostavat pienet yritykset pois markkinoilta ja kotiuttavat voittonsa
veroparatiiseihin.

Pienet yritykset voivat työllistää

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.4.2015 | Blogit

Näin vaalien alla yrittäjällä on ystäviä, mutta miten yrittäjyyttä oikeasti voidaan vahvistaa? Ja miksi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ylipäätään pitäisi vahvistaa? Seuraavassa muutamia konkreettisia ajatuksia.

Työllisyyden kohentamista on Suomessa ollut tapana hakea
suuryrityksistä. Ehkä taustalla on muistikuva metsäjättien keskeisestä
merkityksestä kansantaloudelle ja toisaalta tuoreemmasta historiasta Nokian
huima menestystarina. 1990-luvun lopulla Nokia-vetoinen elektroniikkaklusteri
kykeni luomaan muutamassa vuodessa yli 200 000 uutta työpaikkaa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nyt suurin työllistämispotentiaali
on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Suomessa on yli 160 000 yhden hengen yritystä. Monet
näistä yrittäjistä eivät edes haaveile kasvusta, mutta jos joka neljäs
työllistäisi yhden ulkopuolisen, syntyisi jo 40 000 uutta työpaikkaa.
Miniyritykselle ensimmäisen ulkopuolisen pestaaminen on kuitenkin suuri askel:
se tuplaa firman työvoiman. Aika harva sadan hengen yritys palkkaa kerralla
sata työntekijää lisää – suhteellisesti kyse on kuitenkin samanlaisesta
loikasta!

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä voitaisiin
helposti alentaa: puolitetaan sivukulut ensimmäisenä vuonna tai
vaihtoehtoisesti poistetaan ne kokonaan puoleksi vuodeksi. Näin kynnys loivenee
ja yrityksellä on aikaa vahvistua.

Myös ALV-velvollisuuden rajan nostaminen nykyisestä 10 000
euron liikevaihdosta helpottaisi pienten yritysten asemaa. Tämä kuitenkaan ei
onnistu noin vain, vaan vaatisi EU:n hyväksynnän. Sen sijaan ALV-huojennuksen
rajan nostaminen voidaan tehdä ”omin päin”, ja sekin parantaisi pienten
yritysten toimintaedellytyksiä. Käsityö- ja luovan alan yritysten ALV:n
alentaminen olisi paikallaan, sillä niissä arvonlisä syntyy pääosin omasta
työstä eikä niinkään hankinnoista. Näissä yrityksissä tehdään vain vähän ALV-vähennyskelpoisia
ostoja.

Eikä tässä vielä kaikki: yrittäjän sosiaali- ja eläketurva on
luvattoman heikko. Yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin siirtyminen
synnyttää loukkuja, ja pääosin yrittäjän itsensä rahoittama YEL-eläke on kallis.
Pienyrittäjälle YEL-minimimaksutkin ovat suuria, eikä niiden suorittaminen
tuota edes takuueläkkeen tasoista turvaa.

Hieman suurempien yritysten kasvua ja työllistämistä
voitaisiin tukea investointi- ja työllisyysvarauksella. Osa voitosta
jätettäisiin verottamatta, varauksena tuleviin tarpeisiin. Jos investointia tai
lisätyöllistämistä ei tapahdu, varaus olisi purettava esimerkiksi neljän vuoden
päästä.

Byrokratian purkaminen on muotitrendi. Pienyrittäjän
kohdalla se tarkoittaisi selkeää yhden luukun palvelua ja myös joustavuutta
asioissa, jotka eivät liity asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuuteen.
Pienyrittäjällä on täysi työ keskittyä liiketoimintaan ja hallinnollisia
velvoitteita voitaisiin minimoida. Reaaliaikaisen tulorekisterin ja yritysten
taloushallinnon (RTE, Real Time Economy) aikaan saamisella on kiire. Nämä
sähköiset apuvälineet helpottavat myös viranomaisten työtä ja harmaan talouden
torjuntaa.

Paljon on siis mahdollista tehdä pienten ja keskisuurten
yritysten aseman parantamiseksi. Tähtäimessä on ennen kaikkea se, että
yritykset voisivat työllistää nykyistä enemmän.

Pienten yritysten toiminta- ja kasvuedellytysten
parantaminen on tärkeää myös siksi, että muuten vaarana on samanlainen kehitys
kuin esimerkiksi hoiva-alalla on jo käynnissä. Kansainvälisesti omistetut jätit
ostavat pienet yritykset pois markkinoilta ja kotiuttavat voittonsa
veroparatiiseihin.

Pienet yritykset voivat työllistää

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.4.2015 | Blogit

Näin vaalien alla yrittäjällä on ystäviä, mutta miten yrittäjyyttä oikeasti voidaan vahvistaa? Ja miksi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ylipäätään pitäisi vahvistaa? Seuraavassa muutamia konkreettisia ajatuksia.

Työllisyyden kohentamista on Suomessa ollut tapana hakea
suuryrityksistä. Ehkä taustalla on muistikuva metsäjättien keskeisestä
merkityksestä kansantaloudelle ja toisaalta tuoreemmasta historiasta Nokian
huima menestystarina. 1990-luvun lopulla Nokia-vetoinen elektroniikkaklusteri
kykeni luomaan muutamassa vuodessa yli 200 000 uutta työpaikkaa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nyt suurin työllistämispotentiaali
on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Suomessa on yli 160 000 yhden hengen yritystä. Monet
näistä yrittäjistä eivät edes haaveile kasvusta, mutta jos joka neljäs
työllistäisi yhden ulkopuolisen, syntyisi jo 40 000 uutta työpaikkaa.
Miniyritykselle ensimmäisen ulkopuolisen pestaaminen on kuitenkin suuri askel:
se tuplaa firman työvoiman. Aika harva sadan hengen yritys palkkaa kerralla
sata työntekijää lisää – suhteellisesti kyse on kuitenkin samanlaisesta
loikasta!

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä voitaisiin
helposti alentaa: puolitetaan sivukulut ensimmäisenä vuonna tai
vaihtoehtoisesti poistetaan ne kokonaan puoleksi vuodeksi. Näin kynnys loivenee
ja yrityksellä on aikaa vahvistua.

Myös ALV-velvollisuuden rajan nostaminen nykyisestä 10 000
euron liikevaihdosta helpottaisi pienten yritysten asemaa. Tämä kuitenkaan ei
onnistu noin vain, vaan vaatisi EU:n hyväksynnän. Sen sijaan ALV-huojennuksen
rajan nostaminen voidaan tehdä ”omin päin”, ja sekin parantaisi pienten
yritysten toimintaedellytyksiä. Käsityö- ja luovan alan yritysten ALV:n
alentaminen olisi paikallaan, sillä niissä arvonlisä syntyy pääosin omasta
työstä eikä niinkään hankinnoista. Näissä yrityksissä tehdään vain vähän ALV-vähennyskelpoisia
ostoja.

Eikä tässä vielä kaikki: yrittäjän sosiaali- ja eläketurva on
luvattoman heikko. Yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin siirtyminen
synnyttää loukkuja, ja pääosin yrittäjän itsensä rahoittama YEL-eläke on kallis.
Pienyrittäjälle YEL-minimimaksutkin ovat suuria, eikä niiden suorittaminen
tuota edes takuueläkkeen tasoista turvaa.

Hieman suurempien yritysten kasvua ja työllistämistä
voitaisiin tukea investointi- ja työllisyysvarauksella. Osa voitosta
jätettäisiin verottamatta, varauksena tuleviin tarpeisiin. Jos investointia tai
lisätyöllistämistä ei tapahdu, varaus olisi purettava esimerkiksi neljän vuoden
päästä.

Byrokratian purkaminen on muotitrendi. Pienyrittäjän
kohdalla se tarkoittaisi selkeää yhden luukun palvelua ja myös joustavuutta
asioissa, jotka eivät liity asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuuteen.
Pienyrittäjällä on täysi työ keskittyä liiketoimintaan ja hallinnollisia
velvoitteita voitaisiin minimoida. Reaaliaikaisen tulorekisterin ja yritysten
taloushallinnon (RTE, Real Time Economy) aikaan saamisella on kiire. Nämä
sähköiset apuvälineet helpottavat myös viranomaisten työtä ja harmaan talouden
torjuntaa.

Paljon on siis mahdollista tehdä pienten ja keskisuurten
yritysten aseman parantamiseksi. Tähtäimessä on ennen kaikkea se, että
yritykset voisivat työllistää nykyistä enemmän.

Pienten yritysten toiminta- ja kasvuedellytysten
parantaminen on tärkeää myös siksi, että muuten vaarana on samanlainen kehitys
kuin esimerkiksi hoiva-alalla on jo käynnissä. Kansainvälisesti omistetut jätit
ostavat pienet yritykset pois markkinoilta ja kotiuttavat voittonsa
veroparatiiseihin.

Pienet yritykset voivat työllistää

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.4.2015 | Blogit

Näin vaalien alla yrittäjällä on ystäviä, mutta miten yrittäjyyttä oikeasti voidaan vahvistaa? Ja miksi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ylipäätään pitäisi vahvistaa? Seuraavassa muutamia konkreettisia ajatuksia.

Työllisyyden kohentamista on Suomessa ollut tapana hakea
suuryrityksistä. Ehkä taustalla on muistikuva metsäjättien keskeisestä
merkityksestä kansantaloudelle ja toisaalta tuoreemmasta historiasta Nokian
huima menestystarina. 1990-luvun lopulla Nokia-vetoinen elektroniikkaklusteri
kykeni luomaan muutamassa vuodessa yli 200 000 uutta työpaikkaa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nyt suurin työllistämispotentiaali
on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Suomessa on yli 160 000 yhden hengen yritystä. Monet
näistä yrittäjistä eivät edes haaveile kasvusta, mutta jos joka neljäs
työllistäisi yhden ulkopuolisen, syntyisi jo 40 000 uutta työpaikkaa.
Miniyritykselle ensimmäisen ulkopuolisen pestaaminen on kuitenkin suuri askel:
se tuplaa firman työvoiman. Aika harva sadan hengen yritys palkkaa kerralla
sata työntekijää lisää – suhteellisesti kyse on kuitenkin samanlaisesta
loikasta!

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä voitaisiin
helposti alentaa: puolitetaan sivukulut ensimmäisenä vuonna tai
vaihtoehtoisesti poistetaan ne kokonaan puoleksi vuodeksi. Näin kynnys loivenee
ja yrityksellä on aikaa vahvistua.

Myös ALV-velvollisuuden rajan nostaminen nykyisestä 10 000
euron liikevaihdosta helpottaisi pienten yritysten asemaa. Tämä kuitenkaan ei
onnistu noin vain, vaan vaatisi EU:n hyväksynnän. Sen sijaan ALV-huojennuksen
rajan nostaminen voidaan tehdä ”omin päin”, ja sekin parantaisi pienten
yritysten toimintaedellytyksiä. Käsityö- ja luovan alan yritysten ALV:n
alentaminen olisi paikallaan, sillä niissä arvonlisä syntyy pääosin omasta
työstä eikä niinkään hankinnoista. Näissä yrityksissä tehdään vain vähän ALV-vähennyskelpoisia
ostoja.

Eikä tässä vielä kaikki: yrittäjän sosiaali- ja eläketurva on
luvattoman heikko. Yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin siirtyminen
synnyttää loukkuja, ja pääosin yrittäjän itsensä rahoittama YEL-eläke on kallis.
Pienyrittäjälle YEL-minimimaksutkin ovat suuria, eikä niiden suorittaminen
tuota edes takuueläkkeen tasoista turvaa.

Hieman suurempien yritysten kasvua ja työllistämistä
voitaisiin tukea investointi- ja työllisyysvarauksella. Osa voitosta
jätettäisiin verottamatta, varauksena tuleviin tarpeisiin. Jos investointia tai
lisätyöllistämistä ei tapahdu, varaus olisi purettava esimerkiksi neljän vuoden
päästä.

Byrokratian purkaminen on muotitrendi. Pienyrittäjän
kohdalla se tarkoittaisi selkeää yhden luukun palvelua ja myös joustavuutta
asioissa, jotka eivät liity asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuuteen.
Pienyrittäjällä on täysi työ keskittyä liiketoimintaan ja hallinnollisia
velvoitteita voitaisiin minimoida. Reaaliaikaisen tulorekisterin ja yritysten
taloushallinnon (RTE, Real Time Economy) aikaan saamisella on kiire. Nämä
sähköiset apuvälineet helpottavat myös viranomaisten työtä ja harmaan talouden
torjuntaa.

Paljon on siis mahdollista tehdä pienten ja keskisuurten
yritysten aseman parantamiseksi. Tähtäimessä on ennen kaikkea se, että
yritykset voisivat työllistää nykyistä enemmän.

Pienten yritysten toiminta- ja kasvuedellytysten
parantaminen on tärkeää myös siksi, että muuten vaarana on samanlainen kehitys
kuin esimerkiksi hoiva-alalla on jo käynnissä. Kansainvälisesti omistetut jätit
ostavat pienet yritykset pois markkinoilta ja kotiuttavat voittonsa
veroparatiiseihin.

Perustulo ja kestävyysvaje

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 5.4.2015 | Blogit

Kataisen ja Stubbin hallitusten iso tavoite oli tehdä rakenneuudistuksia julkisen talouden kestävyysvajeen nujertamiseksi, mutta kuntareformit, sote, metropoli ja perhevapaauudistus jäivät tulevan hallituksen tehtäviksi. Tuohon listaan pitää lisätä perustulo – se on merkittävä rakenteellinen uudistus, joka parantaa työllisyyttä, tuo sosiaaliturvan 2010-luvulle ja lisäksi antaa eväitä selvitä digitalisaation ja robotiikan synnyttämässä murroksessa.

Vihreiden mallissa maksetaan 560 euron kuukausittaista
perustuloa kaikille täysi-ikäisille suomalaisille. Perustulo on veroton etuus,
joka korvaa sosiaaliturvan vähimmäisetuudet ja vähentää merkittävästi joutavaa byrokratiaa.
Ansioturva säilyisi nykyisellään.

Käytännössä perustulo perittäisiin useimmilta takaisin työn
verotuksessa, joten sillä ei olisi suoraa vaikutusta työssä olevien käteen
jääviin ansioihin. Malli on kustannusneutraali julkiselle taloudelle.

Perustulo takaa kohtuullisen perusturvan kaikille, jolloin
ihmiset voivat keskittyä lisäansioiden ja vaikkapa koulutuksen hankkimiseen. Työnteosta
tulisi aina kannattavaa. Nykyisin keikkahommista jää usein vain viidennes
käteen, koska sosiaaliturva peritään takaisin pientenkin työansioiden vuoksi.

Perustulo lisäisi pienituloisen työn kannattavuutta. Se
poistaisi myös rakenteellista työttömyyttä, kun vähemmänkin tuottavalla työllä
pystyisi elämään. Tämä on lähivuosina yhä tärkeämpää, kun suuri osa
suorittavasta työstä on automatisoitumassa.

Todennäköisesti osa-aikatyö lisääntyisi nykyisestä, sillä perustulo
kannustaisi työttömiä ottamaan vastaan osa-aikaistakin työtä. Se parantaisi
erityisesti pienyrittäjien, käsityöläisten, luovan työn tekijöiden,
freelancereiden ja muiden epävarmoissa työsuhteissa olevien asemaa – ihmisten,
joiden on nykyisin vaikeaa tai jopa mahdotonta päästä perusturvan piiriin. Perustulo
edistäisi yritteliään ja luovan talouden syntymistä. Perustulo ei synnytä
kannustetta siirtyä kokopäivätyöstä osa-aikaiseksi.

Sosiaaliturvan rohkea uudistaminen perustuloksi helpottaisi
mahdollisuuksiamme saavuttaa tuntuvasti korkeampi työllisyysaste. Samalla
perustulo lisäisi ihmisten vapautta omissa elämänvalinnoissaan.

Suomi on 2010-luvun jälkipuoliskolla isojen ratkaisujen
edessä: miten voimme parantaa työllisyyttä ja vähentää köyhyyttä, kun talous ja
työelämä ovat ennennäkemättömän suuressa murroksessa?

Sote ja muut kuluneella kaudella tussahtaneet
rakenneuudistukset ovat tärkeitä ja niitä on jatkettava. Mutta rakenteellisena
uudistuksena perustulo on näitäkin isompi ja merkittävämpi: parantuvan
työllisyyden ja vähenevän byrokratian myötä sen vaikutus kestävyysvajeeseen on
huomattava.