mennessä Petteri Niskanen | 5.10.2012 | Blogit
Helsingin Sanomien vaalikonevastausten analyysissä on tällä kertaa vuorossa kuntaliitoksia, sekä metropolihallintoa koskevat vastaukset. Silmiinpistävää on, että kokoomusta ja vihreitä lukuunottamatta muiden puolueiden ehdokkaiden selkeä enemmistö kannatta Vantaan säilyttämistä itsenäisenä. Kokoomuksen ja vihreiden ehdokkaiden keskuudessa suosituin vaihtoehto on Helsingin, Espoon, Sipoon sekä Vantaan liittäminen yhteen. Edellä mainittujen kahden puolueen välillä löytyy kuitenkin selkeä ero suhtaumisessa metropolihallintoon. Vihreiden ehdokkaista enemmistö (54 %) kannattaa lakisääteistä metropolihallintoa, jolle annetaan verotusoikeus. Kokoomuksen ehdokkaiden keskuudessa suosituin vaihtoehto (52 %) on kuntien välinen löyhä ja vapaaehtoinen yhteistyö.
Latauslinkki: http://infografi.minunvantaa.fi/vaalikone2.png
mennessä Petteri Niskanen | 4.10.2012 | Blogit
Lähestyvien kunnallisvaalien kunniaksi hieman visuaalista analyysiä vantaalaisehdokkaiden vastauksista. Tänään kunnallisveroa, talouden tasapainottamisen päälinjoja sekä palvelutuotannon ulkoistamista koskevat vastaukset. Laitan perjantaina kuntarakennetta ja metropolihallintoa koskevien vastausten kuvan sekä viikonlopun aikana sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen palveluita koskevia vastauksia käsittelevän kuvan.
Kuvissa on verrattu kaikkien ehdokkaiden vastauksia ehdokkaana olevien nykyisten kaupunginvaltuutettujen vastauksiin. Lähestymistapaan sisältyy uskomus siitä, että nykyisten valtuutettujen vastaukset heijastavat kaikkia ehdokkaita paremmin puolueen ”virallista” linjaa. Joissakin kohden valtuutettujen vastaukset eroavat ehdokkaiden linjasta: esimerkiksi perussuomalaisten valtuutettujen enemmistö uskoo palveluiden ulkoistamiseen, vaikka ehdokkaiden enemmistä vastustaa sitä. Vastaavasti demareiden ehdokkaista yli 40 % kannattaa veronkorotusta esitettyjen palveluleikkausten sijasta, mutta 12 valtuutetun joukosta vain 3 on tätä mieltä.
Silmiinpistävää on myös vastausten hajoaminen jokaisen ryhmän sisällä. Talouden tasapainottamisen keinoista suosituin näyttää olevan omaisuuden myynti. Vain vasemmistoliiton joukoissa myynti jää vaille merkittävää kannatusta. Avoimeksi jää, mitä ehdokkaat olisivat myymässä. Vantaan Energia Oy lienee ainoa omaisuuserä, jonka myynnin olisi talouden kannalta ratkaisevaa merkitystä. Kaupungin omistuksessa oleva tonttimaa on joka tapauksessa kaavoituksen jälkeen myynnissä.
Latauslinkki: http://infografi.minunvantaa.fi/vaalikone1.png
mennessä Petteri Niskanen | 4.10.2012 | Blogit
Lähestyvien kunnallisvaalien kunniaksi hieman visuaalista analyysiä vantaalaisehdokkaiden vastauksista. Tänään kunnallisveroa, talouden tasapainottamisen päälinjoja sekä palvelutuotannon ulkoistamista koskevat vastaukset. Laitan perjantaina kuntarakennetta ja metropolihallintoa koskevien vastausten kuvan sekä viikonlopun aikana sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen palveluita koskevia vastauksia käsittelevän kuvan.
Kuvissa on verrattu kaikkien ehdokkaiden vastauksia ehdokkaana olevien nykyisten kaupunginvaltuutettujen vastauksiin. Lähestymistapaan sisältyy uskomus siitä, että nykyisten valtuutettujen vastaukset heijastavat kaikkia ehdokkaita paremmin puolueen ”virallista” linjaa. Joissakin kohden valtuutettujen vastaukset eroavat ehdokkaiden linjasta: esimerkiksi perussuomalaisten valtuutettujen enemmistö uskoo palveluiden ulkoistamiseen, vaikka ehdokkaiden enemmistä vastustaa sitä. Vastaavasti demareiden ehdokkaista yli 40 % kannattaa veronkorotusta esitettyjen palveluleikkausten sijasta, mutta 12 valtuutetun joukosta vain 3 on tätä mieltä.
Silmiinpistävää on myös vastausten hajoaminen jokaisen ryhmän sisällä. Talouden tasapainottamisen keinoista suosituin näyttää olevan omaisuuden myynti. Vain vasemmistoliiton joukoissa myynti jää vaille merkittävää kannatusta. Avoimeksi jää, mitä ehdokkaat olisivat myymässä. Vantaan Energia Oy lienee ainoa omaisuuserä, jonka myynnin olisi talouden kannalta ratkaisevaa merkitystä. Kaupungin omistuksessa oleva tonttimaa on joka tapauksessa kaavoituksen jälkeen myynnissä.
Latauslinkki: http://infografi.minunvantaa.fi/vaalikone1.png
mennessä Petteri Niskanen | 3.10.2012 | Blogit
Vantaan Sanomien toimittaja kysyi viime viikon lopulla mielipidettäni ilmaisesta joukkoliikenteestä. Ilmaisessa joukkoliikenteessä ei ole mitään järkeä oli yksi harvoista sitaateista, joka pääsi lehteen saakka. Ilmaisen joukkoliikenteen suurin ongelma on se, että se maksaa. Pienempinä haittoina voi pitää kansanterveydellisiä vaikutuksia kun matkustajia siirtyy kevyestä liikenteestä myös lyhyillä yhteysväleillä sekä yhdyskuntarakennetta hajottavaa vaikutusta. Lipputulot ovat Vantaalla noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, mikä kattaa noin puolet liikenteen kustannuksista. Nämä menetettäisiin mikäli siirryttäisiin ilmaiseen liikenteeseen. Tämän lisäksi ilmainen liikenne houkuttelisi uusia käyttäjiä, joiden palvelemiseksi myös tarjontaa tulisi lisätä. Karkeasti laskien 25 %:n lisäys matkustajamäärissä lisäisi vuotuisia kustannuksia 25 miljoonalla eurolla. Ilmaisen joukkoliikenteen hintalappu olisi 75 miljoonaa euroa, eli kahden kunnallisveroprosentin tuoton verran. Tuskin kukaan uskoo, että veroprosentti olisi joukkoliikenteen rahoittamiseksi jatkossa 21 %.
Tallinnan rahoittaa ilmaisen joukkoliikenteen karsimalla tarjontaa: vuoroja sekä linjoja. Seurauksena on todennäköisesti täpötäydet bussit, sekä suuri joukko pysäkeille jääviä matkustajia. Kun joukkoliikenteen luotettavuus kärsii, matkustajat siirtyvät oman auton käyttöön. Tästä saatiin meilläkin esimakua VR:n liikenneongelmien yhteydessä. Ilmainen joukkoliikenne on mahdollista vain mikäli samalla kasvatetaan määrärahoja niin reilusti, että ilmaisuuden lisäksi resursseja riittää vielä liikenteen kehittämiseen. Tämä ei näytä olevan kuntien tahtotila.
Helsingin Seudun Liikenne HSL-kuntayhtymä kuuli tiistaina yhteenvedon jäsenkuntien antamista lausunnoista koskien kuntayhtymän vuoden 2013 talousarviota. Kaikkien kuntien yhteinen viesti oli että matkalippujen hintoja tulisi korottaa vähintään kustannusten kasvua vastaavalla osuudella. Siirtymää kohti ilmaista joukkoliikennettä ei ollut havaittavissa. Pikemminkin päinvastoin. Yleinen trendi lausunnoissa oli myös halu olla pienentämättä kunnan sisäisten matkojen sekä kuntarajat ylittävien matkojen hinnaneroa. Helsinki haluaa pitää sisäisen lipun edullisena koska suurin osa kuntalaisista matkustaa sillä. Espoo ja Vantaa taas haluavat korottaa seutulipun hintoja nykyistä enemmän, koska suurin osa kuntalaisista käyttää seutulippua. Vuoteen 2016 mennessä siirrytään uuteen vyöhykejärjestelmään, jolloin kuntien sisäiset liput poistuvat.
HSL:n perustamisvaiheessa sovittiin, että kunnat korvaavat ristikjkäin toisilleen joukkoliikenteen infrasta aiheutuvia kustannuksia. Käytännössä infrakorvaus muodostuu metron sekä kaupunkiratojen investoinneista sekä joukkoliikenneterminaaleista. Puolet kustannuksista jää sille kaupungille, jonka alueella investointi tapahtuu ja toinen puoli jyvitetään kaikkien jäsenkuntien kesken käytön mukaisessa suhteessa. Erimielisyyttä on vielä siitä vertaillaanko käyttöä kunnittain vai koko kuntayhtymän tasolla. Selvää on kuitenkin, että infrakorvauksesta on jo nyt muodostunut este kehyskuntien halukkuudelle liittyä HSL:n jäseniksi. Infrakorvaukset ovat 2013 yhteensä noin 70 miljoonaa, mistä 66 miljoonaa on Helsingin laskuttamaa käytön mukaan jyvitettävää korvausta. Kehäradan ja Länsimetron myötä myös Espoon ja Vantaan laskutus tulee kasvamaan. Koko infrakorvausjärjestelmä voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Kaupungit saavat ratoihin sijoittamansa rahat takaisin maan arvon nousun myötä tonttien myyntihinnoissa tai maankäyttökorvauksissa.
mennessä Petteri Niskanen | 3.10.2012 | Blogit
Vantaan Sanomien toimittaja kysyi viime viikon lopulla mielipidettäni ilmaisesta joukkoliikenteestä. Ilmaisessa joukkoliikenteessä ei ole mitään järkeä oli yksi harvoista sitaateista, joka pääsi lehteen saakka. Ilmaisen joukkoliikenteen suurin ongelma on se, että se maksaa. Pienempinä haittoina voi pitää kansanterveydellisiä vaikutuksia kun matkustajia siirtyy kevyestä liikenteestä myös lyhyillä yhteysväleillä sekä yhdyskuntarakennetta hajottavaa vaikutusta. Lipputulot ovat Vantaalla noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, mikä kattaa noin puolet liikenteen kustannuksista. Nämä menetettäisiin mikäli siirryttäisiin ilmaiseen liikenteeseen. Tämän lisäksi ilmainen liikenne houkuttelisi uusia käyttäjiä, joiden palvelemiseksi myös tarjontaa tulisi lisätä. Karkeasti laskien 25 %:n lisäys matkustajamäärissä lisäisi vuotuisia kustannuksia 25 miljoonalla eurolla. Ilmaisen joukkoliikenteen hintalappu olisi 75 miljoonaa euroa, eli kahden kunnallisveroprosentin tuoton verran. Tuskin kukaan uskoo, että veroprosentti olisi joukkoliikenteen rahoittamiseksi jatkossa 21 %.
Tallinnan rahoittaa ilmaisen joukkoliikenteen karsimalla tarjontaa: vuoroja sekä linjoja. Seurauksena on todennäköisesti täpötäydet bussit, sekä suuri joukko pysäkeille jääviä matkustajia. Kun joukkoliikenteen luotettavuus kärsii, matkustajat siirtyvät oman auton käyttöön. Tästä saatiin meilläkin esimakua VR:n liikenneongelmien yhteydessä. Ilmainen joukkoliikenne on mahdollista vain mikäli samalla kasvatetaan määrärahoja niin reilusti, että ilmaisuuden lisäksi resursseja riittää vielä liikenteen kehittämiseen. Tämä ei näytä olevan kuntien tahtotila.
Helsingin Seudun Liikenne HSL-kuntayhtymä kuuli tiistaina yhteenvedon jäsenkuntien antamista lausunnoista koskien kuntayhtymän vuoden 2013 talousarviota. Kaikkien kuntien yhteinen viesti oli että matkalippujen hintoja tulisi korottaa vähintään kustannusten kasvua vastaavalla osuudella. Siirtymää kohti ilmaista joukkoliikennettä ei ollut havaittavissa. Pikemminkin päinvastoin. Yleinen trendi lausunnoissa oli myös halu olla pienentämättä kunnan sisäisten matkojen sekä kuntarajat ylittävien matkojen hinnaneroa. Helsinki haluaa pitää sisäisen lipun edullisena koska suurin osa kuntalaisista matkustaa sillä. Espoo ja Vantaa taas haluavat korottaa seutulipun hintoja nykyistä enemmän, koska suurin osa kuntalaisista käyttää seutulippua. Vuoteen 2016 mennessä siirrytään uuteen vyöhykejärjestelmään, jolloin kuntien sisäiset liput poistuvat.
HSL:n perustamisvaiheessa sovittiin, että kunnat korvaavat ristikjkäin toisilleen joukkoliikenteen infrasta aiheutuvia kustannuksia. Käytännössä infrakorvaus muodostuu metron sekä kaupunkiratojen investoinneista sekä joukkoliikenneterminaaleista. Puolet kustannuksista jää sille kaupungille, jonka alueella investointi tapahtuu ja toinen puoli jyvitetään kaikkien jäsenkuntien kesken käytön mukaisessa suhteessa. Erimielisyyttä on vielä siitä vertaillaanko käyttöä kunnittain vai koko kuntayhtymän tasolla. Selvää on kuitenkin, että infrakorvauksesta on jo nyt muodostunut este kehyskuntien halukkuudelle liittyä HSL:n jäseniksi. Infrakorvaukset ovat 2013 yhteensä noin 70 miljoonaa, mistä 66 miljoonaa on Helsingin laskuttamaa käytön mukaan jyvitettävää korvausta. Kehäradan ja Länsimetron myötä myös Espoon ja Vantaan laskutus tulee kasvamaan. Koko infrakorvausjärjestelmä voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Kaupungit saavat ratoihin sijoittamansa rahat takaisin maan arvon nousun myötä tonttien myyntihinnoissa tai maankäyttökorvauksissa.
