Lähdin Kirjamessuille tyttöni kanssa VAIN täyttämään aukkoja Harry Potter -suoraan sekä jahtaamaan julklappar på svenska, sillä Vantaa ruotsinkielisten kirjojen valikoima on onneton. Jämähdin jo ensimmäiselle Savukeitaan ständille, josta nappasin Antti Nylenin Vihan ja katkeruuden esseet.”Hyvä valinta”, kehui myyjätär.
Koska oikea käteni on kipsissä, en aikonut hamstrata. Lisäksi seuralaiseni uupui jo ensimmäisen vartin aikana. Kolme pokkaria kympillä – ne vielä: James Ellroy: Erittäin Salainen, Markus Nummi: Karkkipäivä ja vihdoin se Anna-Leena Härkösen Häräntappoase odottavien osastolle hyllyyn.
Pottereita ei näkynyt missään.
En enää muista minkä kirjakaupan osasto se oli, jossa seisoskelevalta myyjältä kysyin, onko teillä Harry Pottereita. ”Ei valitettavasti.” Samassa hoksasin, kuka istui pöydän ääressä suoraan edessäni. ”Mutta täällä on Jens Lapidus!” huudahdin. Älytön säkä. Eikö kukaan muu ollut hoksannut, kuka hän on! Ei jonoja, ei uteliaita, ei päiväunelmoijia mailla halmeilla.
Sen verran nopsasti järkeni kulki, että nappasin pinosta Livet Deluxen ruotsinkielisen version, sillä kotona on jo suomenkielinen luettuna. Signeeraus ja tack så mycket. Hyvinpukeutunut, komea, pelkkää Deluxea ja Stureplania.
Vaikka ”Jens ei ole innoissaan siitä, että ulkonäkönsä vuoksi hän on yhden jos toisenkin naisen päiväunien kohde,” niin voi voi toista… 😀 En ole unelmoinut Jensistä. Hänen kirjoistaan olen saanut kyllä kiksit jos toisetkin.