Vaalikenttien yksi yleisimmistä puheenaiheista on Suomen takaukset EU:n kriisimaille. Timo Soinin puheet rahan lapioimisesta asiansa sotkeneille valtioille ovat menneet hyvin jakeluun.
Todellisuudessa lainojen takaaminen ei kuitenkaan ole rahan ”lapioimista” kriisimaille taikka niitä rahoittaneille pankeille ja sijoittajille. Pahimmassakaan tapauksessa takaukset eivät realisoidu kuin osaksi: velkasaneerauksessa lainoja kohtuullistetaan mutta vain harvoin annetaan kokonaan anteeksi.
Vakauspaketti kaikkineen on vaikea ja monimutkainen kokonaisuus. Kukaan ei voi tällä hetkellä olla pomminvarma siitä, mikä on paras tapa toimia.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että EU:n valitseman vaihtoehdon riskit ovat pienimmät. Suunnitelluilla menettelyillä rahoitusmarkkinat ja julkiset taloudet on mahdollista saada rauhoittumaan. Ainakin kannattaa yrittää, koska vaihtoehtoinen tie johtaisi todennäköisesti kovaan rytinään rahoitusmarkkinoilla.
Julkisuudessa on hieman vähemmälle huomiolle jäänyt se, että velkamaiden lainoista vain pieni osa on yksityisten pankkien rahaa. Suurimpia velkojia ovat eri maiden eläkerahastot ja vastaavat institutionaaliset sijoittajat sekä Euroopan keskuspankki EKP. Velkasaneerauksessa tappionkärsijät siis olisivat laaja joukko mitä erilaisimpia tahoja – ei suinkaan pelkkiä ahneita kapitalisteja.
Pysyvä mekanismi EVM astuu voimaan reilun kahden vuoden päästä yhdessä monien muiden säädösten kanssa. Silloin valtioiden ylivelkaantumista rajoitetaan nykyistä tehokkaammin, finanssimarkkinoiden säätely ja verotus vahvistuvat ja myös sijoittajien vastuu ja riskit valtioiden lainoista tulevat voimaan. Euroopan talouden vakaus lisääntyy tuntuvasti – mutta voi olla, että valtionlainojen korot myös kohoavat selvästi nykyisestä. Sekin tietysti osaltaan rajoittaa velkaantumista.
Tällä hetkellä akuutein asia on Portugalin tilanteen hoitaminen. Suomelta se ei vaadi uusia takausvarauksia, sillä jo aiemmin päätetty vajaan kahdeksan miljardin euron takauspotti riittää mainiosti kattamaan Portugalin. Päätös aktivoimisesta täytyy kuitenkin tehdä eduskunnassa.
Se onkin uuden parlamentin ensimmäisiä ”oikeita töitä”!