Ukrainan myötä tulehtunut turvallisuustilanne on saanut monet pohtimaan suhtautumistaan Suomen puolustukseen ja Natoon. Olen sitä minäkin miettinyt. En millään pysty näkemään, että turvallisuutemme paranisi, jos pitkä itärajamme olisi maailman suurimpien sotilasmahtien rajalinja.
Monenlaisia uhkakuvia on mahdollista kuvitella – myös sellaisia,
joissa Nato toisi maallemme tarpeelliset turvatakuut. Ehkä Venäjä ei tänne
hyökkäisi, jos se tietäisi Naton ja USAn rientävän heti apuun artikla viiden
nojalla.
Mutta kumpi on todennäköisempi, Suomen ja Venäjän vaiko Naton
ja Venäjän välinen sotilaallinen kriisi? Molemmissa vaihtoehdoissa olisimme
heti osapuolena.
Jos Venäjän ja Suomen välille syttyisi täysimittainen sota, meidän
kävisi siinä ottelussa luultavasti huonosti. Emme pystyisi torjumaan hyökkäystä.
Maamme pitäminen miehitettynä olisi kuitenkin hankalaa, mikäli väestön
puolustustahto olisi vahva. Olisimme kekseliäitä tihutöiden tekijöitä.
Jos taas Venäjä ja Nato ajautuisivat sotaan, olisimme
etulinjassa suurten sotilasmahtien pelikenttänä. Omalla tahdollamme tai
toiminnallamme ei olisi suurtakaan merkitystä.
Tämän arvion, joka toki on aika lailla yksinkertaistettu analyysi,
johdosta pidän selkeästi viisaimpana pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana
maana.
On myös hyvä, että maailmassa ylipäätään on suuriin
sotilasblokkeihin kuulumattomia maita. Eteen voi tulla tilanteita, joissa
sitoutumattomilla rauhanvälittäjillä on tärkeä rooli. Martti Ahtisaaren, Elisabeth
Rehnin ja Pekka Haaviston kaltaisten henkilöiden lähtökohdat ovat hyvät
osittain Suomen neutraalin aseman johdosta.
Nato-jäsenyyden sijasta sotilaallinen yhteistyö Ruotsin
kanssa on hyvä kehityssuunta. Harjoitus-, kalusto- ja valvontayhteistyö
liittoutumattoman naapurin kanssa on luontevaa ja vahvistaa molempia osapuolia.
Muidenkin Pohjoismaiden kanssa yhteistyötä voidaan tiivistää, jos kohta niiden
Nato-jäsenyys asettaa rajoitteita.
Myös EU-suunta on sinänsä ihan hyväksyttävä ajatus, mutta
kovin paljon realismia siinä ei ole. Suurin osa EU-maista on Naton jäseniä,
eikä niillä liene kovin suurta hinkua ryhtyä rakentamaan kaksinkertaista
puolustusta. EU-armeijan varaan ei kannata laskea mitään.