Viime viikolla pääsivät Helsingin ja Vantaan valtuustot yhdessä kuuntelemaan Helsingin ja Vantaan mahdollisen yhdistymisen etuja ja haittoja selvittäneiden työryhmien työn tuloksia. Tunnelma tilaisuudessa oli asiallinen ja kiihkoton, mutta nyt tehdyt selvitykset jättävät kyllä edelleen ilmaan aika paljon kysymysmerkkejä.
Työryhmien selvityksiä on kritisoitu siitä, että ne keskittyvät liiaksi kuvaamaan kummankin kaupungin nykyistä tilannetta sen sijaan, että niissä hahmoteltaisiin, minkälainen uusi yhdistynyt kaupunki olisi. Loppuvuoden aikana työryhmät täydentävät selvityksiään joiltain osin, joten ihan lopullista selvyyttä mahdollisen uuden kaupungin asioista ei vielä ole.
Jo tässä vaiheessa kuitenkin tuntuu, että yhdistymisen hyödyt jäisivät lopulta aika vähäisiksi verrattuna siihen jumalattomaan rumbaan, jonka kahden tämän kokoluokan kaupungin ja niiden palveluntuotantomallien yhteen nivominen aiheuttaisi. Lisäksi tuntuu siltä, että kuntaliitosta kannattavilla on jonkinlaisia harhakuvitelmia siitä, mitä liittymisellä oikeasti voitettaisiin.
Kaksi isointa asiaa, joihin toivotaan saatavan parannusta liitoksella, ovat maankäyttö ja julkiset palvelut. Maankäytön osalta tilanne on pääpiirteissään kuitenkin sellainen, että ei Vantaalla lopulta ole mitään älytöntä reserviä kaavoittamattomasta tonttimaasta, vaikka helsinkiläiset näin mielellään ajattelisivatkin. Suurin osa Vantaan kaavoittamiskelpoisista maista on joko hyödynnetty tai ainakin suunnittelu on vireillä. Lentokentän lähistöllä on paljonkin kartalla tyhjänä näyttäytyvää aluetta, mutta se on enimmäkseen asuntotuotantoon soveltumatonta lentomelualuetta. Pientä maankäytön järkevöittämistä voitaisiin yhdistymisen myötä harrastaa nykyisen rajan pinnassa. Tämä ei kuitenkaan yksinomaan ole mikään syy yhdistymiselle.
Palveluiden kohdalla tilanne on se, että Helsingissä on tällä hetkellä hieman parempi palvelutaso ja aika reippaastikin kalliimmin tuotetut peruspalvelut. Mikäli yhdistymisen toteutuisi, tarkoittaisi se sitä, että uuden kunnan palvelut tuotettaisiin reilusti Helsingin nykytasoa halvemmalla ja myös palvelutaso tulisi Helsingin puolella putoamaan, ellei veroprosenttia haluttaisi hilata reilusti yli kahteen kymppiin. Toisaalta käyttötalouttaan velkarahalla pyörittävällä Helsingillä on joka tapauksessa edessään rajuja supistuksia, toisin kuin Vantaalla, jonka käyttötalous on plussan puolella ja enin osa palveluverkon karsimistoimepiteistä jo tehtynä. Helsinkiläispoliitikot ovat tunnetusti kohtalaisen huonoja päättämään palveluiden alasajosta, joten tietysti yhdistyminen saattaisi helpottaa tuskaa, kun välttämättömät leikkaukset hoituisivat siinä sivussa. Vantaa ei palveluiden osalta liitoksesta kuitenkaan hyötyisi.
Helsingin ja Vantaan yhdistysmisselvityksen kanssa rinta rinnan on edennyt myös 14 kunnan yhteinen seutuhallintoselvitys. Sen tuloksia ei vielä ole ollut saatavilla, mutta niitä on lupa odottaa lähiaikoina.
Hiljattain on sen sijaan valmistunut ympäristöministeriön teettämä selvitys metropolipolitiikasta. Se päätyy suosittelemaan vaaleilla valittua seutuvaltuustoa hoitamaan pääkaupunkiseudun ja ympäryskuntien maankäyttöä, asumista ja liikennettä. Metropolivaltuusto olisi myös läpinäkyvämpi ja demokraattisempi kuin nykyiset monenkirjavat kuntien yhteistyökuviot, joissa valtaa käyttävät lähinnä virkamiehet.
Sekä seutuhallintoselvitys että Helsinki-Vantaa -selvitys ovat käsittelyssä Vantaan valtuustossa tammikuun lopulla. Lopullinen kantani ratkeaa vasta, kun kummankin selvityksen tulokset ovat täysimittaisena kädessä, mutta tässä vaiheessa alan kyllä kallistua ennemmin seutuhallintomallin kuin Helsingin ja Vantaan liitoksen kannalle.
Kaikissa mahdollisissa skenaarioissa tärkeintä on kuitenkin pitää huoli siitä, että alueellinen demokratia toteutuu. Alueellisia asioita hoitamaan toivoisin jonkinlaista kaupunginosavaltuusto -tyyppistä toimielintä, jonka päätösvaltaan kuuluisivat kaikki välittömästi asukkaiden elämään vaikuttavat asiat. Tätä kuviota lupaan hahmotella paremmin myöhemmin.