Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk) antaa tämän päivän Hesarissa ymmärtää, että hän ei kannata Sipoonkorven kansallispuiston laajaa rajausta. Hänen mielestään ”kynnys on todella korkealla, että moottoritie jätettäisiin kansallispuiston sisään”.
Tarkkaan ottaen tästä ei kuitenkaan ole edes kysymys. Metsähallituksen selvityksessä (vaihtoehto 3) esitetään merenrannan Natura-alueiden liittämistä kansallispuistokokonaisuuteen, jolloin Sipoonkorvesta muodostuisi monipuolisuudessaan ainutlaatuinen kansallispuisto.
Porvoon moottoritien pohjoispuoliset metsäalueet liittyvät ns. ekologisten käytävien kautta rannikon suojelualueisiin. Nämä yhteydet eivät – kuten ei myöskään itse moottoritie – kuitenkaan kuuluisi varsinaiseen kansallispuistoon.
Retkeilyn, virkistyskäytön, opastuksen ja hallinnoinnin sekä rahoituksen kannalta laaja rajausvaihtoehto on selkein ja toimivin. Kieltämättä kansallispuiston rajauksesta tulee tällä tavoin melkoisen repaleinen – mutta mitäs se haittaa?
Lehtomäki myös moittii samaisessa jutussa vihreitä siitä, että Sipoonkorven kansallispuiston perustamispäätös on nähty koko hallituksen ympäristöpolitiikan onnistumisen punnuksena. Tässä ministeri on osin oikeassa: yksittäisen puiston perustaminen ei tietenkään poista vanhoja syntejä kuten Pallastunturin hotellihanketta, norpansuojelun takkuamista tai Itämeren pelastustoimenpiteiden ponnettomuutta.
Silti Sipoonkorven kansallispuiston perustaminen on merkittävä päätös, joka huomattavalla tavalla kohentaisi hallituksen kolhuilla olevaa luonnonsuojelumainetta.
Siis toimeksi vaan, ministeri Lehtomäki!