Julkaistu Vantaan Sanomissa 30.-31.10.2010
RuokaApu yhdistys ry:n, Vantaan A-kilta ry:n ja Sininauhasäätiön Asunnottomien yönä 17.10. järjestämässä poliittisten päättäjien paneelissa todettiin useasti syrjäytymisen ennaltaehkäisyn merkitys. Syyksi siihen, miksi ennaltaehkäiseviä toimia on heikennetty ja miksi ennaltaehkäisy ei käytännössä toteudu, arvioitiin erityisesti poliittisen suunnittelun lyhytjänteisyys.
Talousarvioita laaditaan vuosi kerrallaan ja kun ennaltaehkäisyn tulokset eivät näy lyhyellä tähtäimellä, ennaltaehkäisyyn ei uskalleta, haluta tai osata kohdistaa resursseja tarpeeksi. Päätöksenteossa on vieraannuttu sellaisesta arjen elämästä, joka ei sovi normaaliin elämään. Ihmisten huono-osaisuus näkyy päättäjille lukuina ja tilastoina, mutta kokonaisvaltainen asioihin tarttumisen ja tekemisen ote puuttuu. Jos jossain onnistutaan ennaltaehkäisyssä, vaikkapa nuorison työpajatoiminnassa, jossain toisaalla sakkaa, kuten lapsiperheiden kotipalvelujen tarjoamisessa.
Asenteissa on korjaamisen varaa. Painoarvoa laitetaan näkyvämmille asioille kuin ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi Vantaalla ihmisten avun tarve ja hätä eivät saa jäädä Marja-Vantaa- ja Kehärata -hankkeiden tai metropoliselvitysten jalkoihin.
Kenenkään lapsen tavoite tuskin on tulla isona köyhäksi ja syrjäytyneeksi. Siihen ajavat monet tekijät. Vantaa laatii budjettiaan. Toivottavasti Vantaa ei suunnittele talousarviota niin, että lasten ja lapsiperheiden varhainen tukeminen ja muu ennaltaehkäisy jäävät vaille riittäviä resursseja. Haluammeko yhteiskunnan, jossa köyhät ja syrjäytyneet näkyvät mahdollisimman vähän vai yhteiskunnan, jossa köyhiä ja syrjäytyneitä on mahdollisimman vähän?