Budjettikokous alkoi osaltani kello 13.00 Vihreiden ryhmäkokouksella.
Tosin budjettia on tätä ennen käsitelty yksin, pienryhmissä, suuremmissa ryhmissä. Eli periaatteessa jokaisella valtuutetulla ja lautakunnan jäsenellä – myös ihan kenellä tahansa vantaalaisella Vihreällä – on ollut mahdollisuus tuoda kantansa ja huomionsa budjettineuvotteluun. Jäsenistön osallistamiseen voitaisiin panostaa enemmänkin!
Budjetista neuvotellaan Vantaalla suljettujen ovien takana. Ryhmien valittujen neuvottelijoiden kesken. Käytännöstä voidaan olla monta mieltä, mutta ainakin näin suuressa kaupungissa se säästää hurjasti aikaa.
Ennen varsinaisia neuvotteluja Vihreässä ryhmässä kerättiin, muokattiin ja valittiin ne huomiot, summat, kärjet, joita neuvottelijat pyrkivät edistämään. Tänä vuonna itseäni huolestutti etenkin Variaan kohdistuvat kohtuuttomat, melkein kolmen miljoonan euron, koulusäästöt.
Kun savu nousi neuvottelutornista, niin neuvottelijat esittelivät vaalikauden ensimmäisen yksimielisen budjetin, jossa ylipäänsä hyväksyttiin kaupunginjohtajan esitykseen määrärahakorotuksia, joista Variakin sitten sai osansa – tosin vähemmän, kuin mitä Vihreät lähtivät esittämään. Tuntui, että tunnelma oli hyvä. Jopa onnistuminen.
Kun varsinainen budjettikokous alkoi, niin alkuun ryhmäpuheita ja yksittäisten valtuutettujenkin puheita leimasi yksimielisyys ja kompromissihenkisyys. Pikkuhiljaa saatiin irti tärkeitä pointteja, huomioita ja viestejä virkakoneiston ja yleisönkin suuntaan. Myös kiitoksia kaupungin työlle annettiin. Odotukseni olivat korkealla.
Mutta.
Tyypillinen vantaalainen valtuustoteatteri alkoi, kun keskustelu subjektiivisesta päivähoidosta puhkaisi kompromissikuplan.
Harmittaa, että budjettikokouksessa tuntuu, ettei taivaskaan ole rajana, kun vaali-intoiset yksilöt ja ryhmät repivät eroja toisiinsa – jopa ihan epäasiallisuuksien rajamailla poukkoillen.
Olen itse sitä mieltä, että kokouskäytännöt pitäisi tuoda tälle vuosituhannelle ja lanseerata valtuusto 2.0. Miksi valtuustossa sallitaan leukojen ylenmääräinen louskutus? Missään muussa instanssissa ei tällainen enää vetele. Ja kyllä – veronmaksajien rahoilla.
Vaikka olemmekin aina välillä noituneet sitä, että ”Vantaalla isot puolueet päättävät asioista”, niin tänä vuonna omien neuvottelijoidemme jäljiltä ainakin itselläni (ja neuvottelijoillammekin) oli ihan hyvä fiilis: kyllä olimme aidosti mukana vaikuttamassa budjettiin. Kompromisseja tehtiin, jotain saatiin, jotain menetettiin – kaikissa puolueissa tunnettiin varmasti ainakin yksilötasolla näin.
Tämän sovun, yhteistyön ja neuvotteluratkaisun nimeen, en voi kannattaa enkä kannattanut yhtäkään budjettikokouksessa esitettyä muutosehdotusta budjettiin.
Koska politiikka on mielestäni myös yhdessä sopimista, ryhmätyötä ja sitä, että pystyy seisomaan myös sillä rintamalla, mihin aurinko ei aina suoraan lehteriltä, vaaliuurnasta tai sähköposteista paista.
14.11.2016 budjettivaltuustosta raportoi valtuutettu Jaana Huhta