Sote-uudistukselle tuli aikalisä, kun perustuslakivaliokunta torppasi uudenkin ehdotuksen. Kaiken kaikkiaan soten historia on nyt poikkeuksellisen murheellinen ketju. On pakko olla pääministeri Stubbin kanssa samaa mieltä: politiikka on rikki. Päävastuulliset ovat tämän kauden hallitukset ja niiden pääministerit.
Perustuslakivaliokunta viitoitti soten tietä eteenpäin kolmen
vaihtoehtoisen mallin pohjalta: kuntayhtymämalli, maakuntamalli tai
valtiollisen järjestäjän malli. Mutta ei tässä vielä kaikki: hallinnollisen
laatikkoleikin lisäksi pitää ratkaista myös rahoitus. Parranpärinää tulee
vaalikentillä riittämään!
Paras vaihtoehto olisi todennäköisesti maakuntamalli, jossa
soten järjestämisestä ja rahoituksesta vastaisi suorilla vaaleilla valittu
maakuntavaltuusto. Jos maakunnalle tulisi myös verotusoikeus, niin jopa perustuslakivaliokunta
kiittelisi!
Kun nyt tavallaan palataan lähtöruutuun, joudutaan pohtimaan
myös yksityisen hoidon Kela-korvausten ja työterveyshuollon asemaa. Jos
oikeasti halutaan edistää yhdenvertaisuutta ja terveyserojen kaventamista, on
näistäkin ohituskaistoista luovuttava.
Jos kunnon uudistukseen riittää rohkeus, niin samalla
maakuntien määrää pitää vähentää 7-10 kappaleeseen, jolloin väestöpohjat
olisivat riittävän suuret. Ei jokaisen nurkkakunnan tarvitse olla ikioma
hallinnollinen maakuntansa!
Samaisille, demokraattisille maakunnille annettaisiin myös
muita tehtäviä kuten toisen asteen koulutus, työvoima- ja maahanmuuttoasiat, liikennesuunnittelu,
elinkeinopolitiikka ja muut seudullisella tasolla ratkaistavat kysymykset.
Syntyisi selkeä kolmiportainen malli: valtakunta, maakunnat ja kunnat.
Valtion aluehallinto kaikkine elyineen, maistraatteineen,
TE-keskuksineen ja aveineen olisi luontevaa organisoida samalla aluejaolla.
Malli olisi kansalaisen kannalta selkeä hallinnon puolelta tehokas.
Remontti olisi kieltämättä iso. Mutta tällaisella mallilla
olisi runsaasti etuja – se uudistaisi julkisen sektorin rakenteet 2010- ellei
peräti 2020-luvulle.