Koskiensuojelulaki on Suomen luonnonsuojelun merkittävimpiä saavutuksia, eikä sitä perintöä saa tuhota. Eräät puoluejohtajat, mukaan lukien Keskustan Juha Sipilä, ovat avoimesti liputtaneet Kollajan altaan rakentamisen puolesta. Takavuosikymmenten koskisotia ei kuitenkaan kannattaisi käydä uudestaan enää 2010-luvulla!
Suomessa on jäljellä enää kovin vähän vapaita koskia ja
virtavesiä. Keskustan energiapoliittisessa paperissa (joka löytyy eduskuntavaaliohjelman
linkin takaa kuten keppanalinjauskin aiemmin!) sanotaan, että ”säätövoimana erittäin
tärkeän vesivoiman lisärakentaminen on oltava mahdollista jo rakennetuissa vesistöissä”.
Keskustan linjaus rakennettujen vesistöjen
lisärakentamisesta voisi tarkoittaa käytännössä muun muassa Iijokea,
Ounasjokea, Vuotosta, Tornionjokea, Kitkaa, Oulankajokea, Vantaanjokea. Suomesta ei taida löytyä yhtään ainutta
vesistöä, jossa ei olisi jotain patoa, tekoallasta, voimalaa tai myllyä. Jopa Tenojoen
vesistössä on Norjan puolella pari voimalaa.
Eniten esillä ollut Kollaja tuottaisi vain hitusen Suomen
vesivoimasta ja sähköstä. Kyse on omistajien ahneudesta, jota on yritetty
naamioida tulvasuojelun kaavun alle. Voimayhtiöille on vieläpä maksettu veronmaksajien
pussista siitä hyvästä, ettei allasta rakenneta.
Vesivoima
on uusiutuvuudestaan huolimatta haitallista ekosysteemeille ja lajeille. Laajana
yhteistyönä on laadittu kansallinen kalatiestrategia, jolla tavoitellaan uhanalaisten
ja vaarantuneiden vaelluskalakantojemme elinvoimaisuuden vahvistamista.
Tarvittavien
toimenpiteiden kirjo on laaja, mutta toimivien kalateiden rakentaminen on kaikkein
keskeisin asia. Voimayhtiöt pitää tarvittaessa velvoittaa rakentamaan
kalatiet padottuihin jokiin ja elvyttämään vaelluskalakannat. Samalla voidaan
luopua nykyisten lupaehtojen mukaisista velvoiteistutuksista – ne on havaittu
verrattain tehottomiksi.
Erityisen ongelmallisia ovat vanhat voimalaluvat, jotka
ovat tällä hetkellä käytännössä ikuisia ja joissa ei aina ole kalavelvoitteita
lainkaan. Voimalaitosten vanhat luvat pitää säätää määräaikaisiksi, jolloin
viranomaisilla on mahdollisuus vaikuttaa niihin uusimisen yhteydessä.
Vaelluskalakantojen
hyvinvointi on välttämätöntä niin kalastuksen, matkailuelinkeinojen kuin
luonnon virkistyskäytönkin kannalta.
Toivottavasti
Juha Sipilä peruu Kollaja-kantansa yhtä jämerästi kuin keskioluen viemisen
Alkoon!