Osallistuin eilen (16.4) Uudenmaan Perussuomalaisten nuorten järjestämään paneelikeskusteluun maahanmuuton vaikutuksista yhdessä Jussi Halla-ahon, Fija Saarnin, Veronika Honkasalon ja Abdi Faysalin kanssa.
Mikään yksittäinen keskustelu ei ratkaise ongelmia tai tuo konsensusta siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta aina mennään johonkin suuntaan. Itse koin, että eilisessä keskustelussa mentiin eteenpäin.
Kiitokset rakentavasta keskustelusta järjestäjille, panelisteille ja yleisölle!
Oma tunteeni on, että maahanmuuttokeskustelussa päästään pois A2-iltojen huutokilpailusta vasta silloin, kun tunnustetaan rehellisesti, että olemme joistain asioista hyvinkin eri mieltä, mutta voimme silti kunnioittaa toisiamme. Huutamisen sijaan meidän on etsittävä niitä katvealueita, joista olemme samaa mieltä ja joista löytyy ratkaisuja havaittuihin ongelmia. Kielikoulutus, työllistyminen ja työssä pysyminen ovat varmasti kysymyksiä, joita voimme yhdessä ratkoa.
Suomi on aikuisiässä oleva vapaa demokratia, jossa keskustelua voidaan ja pitää käydä avoimesti ja eri näkemykset esiin tuoden. Meillä saa olla eri mieltä. Suomalaista kulttuuria ei uhkaa toisen näkemysten ymmärtäminen tai kunnioittaminen. Kuten Timo Soini kirjoittaa Peruspomo -kirjassaan: ”Jos nainen haluaa pitää huivia, niin hän pitää huivia, kunhan hän ei tee sitä jonkun pakottamana.” Loppupeleissä me kaikki olemme Suomen lain ja oikeusjärjestelmän alaisia. Mikään kulttuuri, eikä kukaan yksilö ole lain yläpuolella.
—–
Lopuksi haluan myös avata muutamia ajatuksia itse maahanmuuttokeskustelusta hieman laajemmin.
Uskon, että eniten tunteita maahanmuuttokeskustelussa herättää humanitäärinen maahanmuutto, joka ei kuitenkaan ole vain taloudellinen vaan myös moraalinen kysymys. Ihmisiä pitää aina ensisijassa auttaa omassa kotimaassaan tai sen lähialueella. Tämä on myös YK:n ja EU:n ensisijainen tavoite. Joskus tilanne on kuitenkin konfliktista tai ympäristöstä johtuen niin paha, ettei tämä ole mahdollista. Tällöin on pakko turvautua esimerkiksi pakolaiskiintiöihin. Tässä tapauksessa on kyse kaikkein eniten apua tarvitsevista ihmisistä. Lähes aina pakolaisvirrat ovat suurimmat konfliktissa tai hädässä olevan maan sisällä ja sen lähialueilla. Syyrian pakolaisista yli miljoonaa on sijoittunut Libanoniin. Suomen pakolaiskiintiö on vuositasolla 750 ihmistä. Vuoden 2014 osalta kiintiötä on korotettu 1050 ja tästä 500 paikkaa on varattu syyrialaisille.
Viime aikoina myös kehitysapu on herättänyt monia ristiriitaisia tunteita. Monet kysyvät, mitä järkeä on lapioida rahaa kehitysmaihin ilman tuloksia? Korruptio pitää löytää ja kitkeä. Mahdolliset ongelmat pitää korjata. Avun tulee aina olla niin tehokasta kuin mahdollista. Mutta tosiasia on kuitenkin se, ettei Suomi yksin koita pelastaa maailmaa. Toimimme osana EU:ta ja YK:ta maailman valtioiden yhteisten kehityksen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Kehitysavun tuella maailmassa on puolitettu absoluuttinen köyhyys, sekä tehty merkittäviä vähennyksiä äitiys- ja lapsikuolleisuuteen. Tuntuu kohtuuttomalta väittää, ettei näillä saavutuksilla olisi merkitystä.
Kehitysapu on Suomelle myös turvallisuuskysymys. Jos haluamme vähentää pakolaisvirtoja Eurooppaan meidän on tuettava hauraita valtioita nousemaan jaloilleen ja kantamaan huolta itsestään ja omista kansalaisistaan. Romahtavat valtiot, konfliktikierteet, kehityksen puute, ympäristöongelmat kaikki aiheuttavat pakolaisuutta, epätoivoa ja pelkoa. Pakolaisuutta syntyy kun epätoivo saa vallan.
Tällä hallituskaudella kehitysapuun on kohdistettu suuria leikkauksia.
—-
Demokratiassa kaikki asiat, jotka puhututtavat kansaa ovat merkittäviä. On hyvä, että maahanmuutosta puhutaan. Välillä on kuitenkin myös hyvä muistaa, että asioissa päästään eteenpäin vain kunnioittamalla toinen toistamme ja etsimällä yhteistä maaperää.
Suuremmassa mittakaavassa olen maahanmuuttoa enemmän huolestunut niistä monista jakolinjoista, joita yhteiskunnassa nyt näkyy. Suomi kaatuu tai nousee sen mukaan, miten tulemme keskenämme toimeen ja millaisia tapoja kerätä leipämme maailmalta kehitämme kun perinteinen teollisuus on uhattuna. Nämä ovat mielestäni tällä hetkellä kansakunnan kohtalon kysymyksiä.
Rauhallista pääsiäistä kaikille!
