Teksti on julkaistu Vantaan Laurissa 17.10.2013.
Viime aikojen pienet ja suuret uutiset ovat antaneet lohduttoman kuvan Vantaasta. Sotaveteraani ryöstetään keskellä päivää. Siilejä töhritään spraymaalilla. Kaupunki leikkaa palveluita. Jatkuviin leikkauksiin kyllästynyt äiti kirjoittaa Vantaalle jäähyväiskirjeen. Tuntuu siltä, että näkemys Vantaasta ja sen tulevaisuudesta on hukassa.
Espoon kaupungin strategia on tänä vuonna puettu kaikkia kaupunkilaisia koskettavan tarinan muotoon. Espoossa on nähty, ettei kaupungin kehittäminen ole vain talouden hallinnoimista. Kaupunki on asukkaidensa näköinen. Miltä Vantaa-tarina voisi sitten näyttää?
Vantaa on aina ollut suurten muutosten kaupunki. Maalaisidylliin nousivat lähiöostarit. Traktorit vaihtuivat Kehä III:n työmatkaliikenteeksi. Nyt lähiöt ovat muuttumassa kyläkeskuksiksi, joiden henki määrittyy kuntalaisten oman tekemisen kautta. Myyrmäki-liike kirpputoreineen ja graffitiseinineen on hyvä esimerkki siitä, että kaupunki tarjoaa asukkailleen puitteet ja palvelut, mutta loppu on meidän käsissämme. Vain asukkaat voivat luoda kiinnostavaa kylä- ja kaupunkikulttuuria. Nyt olisi tärkeää herätellä yhdessä tekemisen henkeä ja hoitaa kaupunkiamme niin, että ratkaisumme kestävät päivänvaloa myös kymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä.
