Kansalaisilla on oltava mahdollisimman laajat mahdollisuudet arvioida päättäjien ja virkamiesten toimia. Korkeimman hallinto-oikeuden tämänpäiväistä päätöstä määrätä Suomen ja Kreikan vakuussopimus pääosin julkiseksi sietää kiittää ilman puhdistamisesta. Pelisäännöt tulivat nyt kerralla selväksi. Massiivisia veronmaksajien rahoja kansainvälisesti sitovia sopimuksia ei voida salata vain liikesalaisuuksiin vetoamalla. Julkisen vallan uskottavuus ja kansan oikeustaju eivät olisi kestäneet toisenlaista päätöstä.
EU-päätöksenteko ei ole epädemokraattista koska sitä tehdään kansalaisten valitsemien päättäjien välillä. Komissiolla ei yksinään ole valtaa pakottaa jäsenmaita mihinkään. EU:n päätöksenteolta puuttuu kuitenkin kansalaisten laaja ymmärrys. Salaisia päätöksiä on vaikea perustella torikahvien äärellä.
Sama periaate pätee myös kunnissa.Helsingin Sanomat uutisoi 28.4. Vantaan salaavan tarpeettomasti maakauppoja esityslistoilta. Emeritusprofessori Teuvo Pohjolainen kommentoi asiaa arvioimalla, että ”kyse on monesti siitä, että on helpompi junailla päätökset, ellei niihin puututa.” Kyynisyyteen ei aina ole syytä, mutta kuntalaisen näkökulmasta asiaa on mahdotonta arvioida. Maakaupoissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota asioiden julkisuuteen. Puolueiden ja kuntien välisistä maakaupoista on käyty viime aikoina kriittistä debattia julkisuudessa. Kauppojen turha salaaminen herättää aiheellista huolta laillisuusnäkökulman toteutumisesta. Päätöksenteon ovea raottamalla on helppo välttää monia väärinymmärryksiä.
Julkisen vallan on toimittava julkisesti. Oli kyse sitten valtioiden välisistä sopimuksista tai kuntien sisäisistä maakaupoista. Salailuun tulee turvautua vain raskain perustein ja silloin kun asioiden julkinen esittäminen on lain ja hyvän hallintotavan vastaista.
