Kun tulin mukaan vihreisiin 1990-luvun alussa, elettiin vahvan tulevaisuuden uskon hengessä. Vuoden -92 kuntavaaleissa Vantaan vihreä valtuustoryhmä kasvoi kolmesta hengestä 11:een. Silloin tuntui, että nyt muutetaan maailmaa.
Niihin aikoihin olin hyvin vakuuttunut, että kasvu jatkuu ja että uuden vuosituhannen alussa Vihreät on yksi suurista yli 20 prosentin puolueista. Näin asiat eivät ole menneet: kannatus on pumpannut vajaassa kymmenessä prosentissa vaaleista toiseen.
Vihreiden tarve tai ”ekologinen lokero” ei kuitenkaan ole näinä parinakymmenenä vuotena yhtään pienentynyt, päinvastoin. Ympäristön ja ilmaston tila on kulkenut huolestuttavaan suuntaan, ja lisäksi monia jo voitetuiksi luultuja asioita joudutaan puolustamaan aivan kuin taannoisina vuosikymmeninä. Tarkoitan muun muassa yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeuskysymyksiä, seksuaalivähemmistöjä, monikulttuurisuutta, susia, jopa aborttioikeutta.
Pitkän linjan perusvihreänä uskon edelleen maailman pelastamiseen. Meidän on uupumatta vietävä viestiämme, jotta Suomen ja maailman kehitys saadaan käännettyä kestävämmäksi.
Mielipidetiedusteluiden mukaan vihreiden sympparien määrä on korkea. Ja kertoohan sen jo arkikokemuskin, ettei ympäristön pilaaminen tai yhdenvertaisuus ole ihmisten mielestä yhdentekevää. Esimerkiksi turvetuotannon ja Talvivaaran ongelmien aiheuttama liikehdintä ja Tahdon2013-kampanjan imu kertoo tästä. Meidän ajatuksillamme on kannatusta kansan parissa.
Mitä meidän pitää sitten tehdä, että menestymme paremmin ja saamme väännettyä yhteiskuntaa kestävämpään ja avoimempaan suuntaan?
Vihreät ovat tavallisia ihmisiä, jotka tähtäävät yhtä vaalikautta pitemmällä sihdillä kestävään maailmaan. Puolustamme niitä, jotka eivät itse pysty tai jaksa: luontoa, ilmastoa, lapsia, vaivaisia.
Kirkkaan aatteen lisäksi on huolehdittava siitä, että liikkeemme on kunnossa. Taloudelliset resurssimme ovat vähäiset, ja siksi on hyvin tärkeää pitää yllä hyvää henkeä ja iloisen tekemisen tunnelmaa.
Tärkeimmässä asemassa on vihreä kenttäväki eri puolilla maata. Puolue rakennetaan kunnissa, kansanliikkeen tavoin alhaalta ylöspäin. Ruohonjuuren ihmisten rohkaiseminen ja tukeminen on puolueen olennaisin tehtävä. Mitä parempi meininki vihreissä on, sitä helpompaa ja houkuttelevampaa meitä on äänestää.
Puoluesihteerin tehtävä on vahvistaa ja innostaa kenttää sekä johtaa organisaatiota. Helposti mitattavat tavoitteet ovat menestys vaaleissa, varsinkin eduskuntavaaleissa 2015.
Vihreät on tulevaisuuspuolue – lapsemme äänestävät vihreitä!