Teksti julkaistu Osallistuvat Nuoret 2013 ry:n nettisivuilla.
Tämän vuoden alussa voimaan astunut nuorisotakuu on mahtava idea. Nuorisotakuun tarkoitus on tarjota apua työn etsimisessä 55 000 työttömälle nuorelle. Koulutuspaikka 4000 peruskoulun päättävälle nuorelle, jotka vuosittain jäävät ilman toisen asteen koulutuspaikkaa. Täydennyskoulutusta yli 110 000:lle 20-29 -vuotiaalle nuorelle aikuiselle, joilla on taskussa vain peruskoulutodistus. Jotta nuorisotakuun idea toteutuisi myös käytännössä, on päättäjien huomioitava esitetyn mallin heikkoudet.
Kadotetut nuoret pysyvät kadoksissa. Nuorisotakuu ei luo palveluketjuja syrjäytyneille (tai syrjäytetyille) työn ja opiskelun ulkopuolella oleville nuorille. Kyse on noin 40 000 nuoresta, jotka ovat kokonaan yhteiskunnan ulottumattomissa. Usein heidän ongelmansa kasaantuvat: heikon koulutuksen lisäksi voi olla alkoholi-, huume- tai mielenterveysongelmia.
Näiden nuorten löytämiseksi kunnat ja valtio ovat panostaneet etsivään nuorisotyöhön, jossa nuorisotyöntekijät kolkuttelevat tarvittaessa kotiovelle. Tämä ei kuitenkaan riitä. Moniongelmaiset nuoret tarvitsevat pitkäaikaista tukea. Heitä ei usein voi ohjata suoraan työelämään tai koulutukseen. Toisaalta heitä ei voi myöskään pitää loputtomiin nuorten työpajoissa. Nuorisotakuu ei anna vastauksia siihen, mihin nämä nuoret pitäisi ohjata sen jälkeen, kun etsivä nuorisotyö on löytänyt heidät.
Koulutuspaikkojen riittävyys on epävarmaa. Opetusministeriö haluaisi vähentää ammattikoulujen koulutuspaikkoja yli 7300:lla koska nuoret ikäluokat pienenevät vuoteen 2016 mennessä. Opettajien ammattijärjestö OAJ on kritisoinut ministeriön laskelmia siitä, ettei niissä huomioida edellisinä vuosina ilman koulutuspaikkaa jääneitä. Mielestäni kritiikki on täysin aiheellista.
Nuorisotakuu perustuu pitkälti ajatukseen, että nykyisillään ilman toisen asteen koulutusta olevat nuoret aikuiset ja peruskoulun jälkeen ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääneet nuoret voidaan ohjata joko oppisopimuskoulutukseen, työpajalle tai heille voidaan osoittaa koulutuspaikka. Laskelmissa on pakko huomioida peruskoulusta valmistuvien nuorten lisäksi myös jo aikaisemmin toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret aikuiset.
Oppisopimuskoulutus on suunniteltu aikuisille. Monet elinkeinoelämän ja politiikan vaikuttajat ovat nähneet oppisopimuskoulutuksen olevan ratkaisu moniin ongelmiin nuorisotyöttömyydestä syrjäytymiseen. Ihan näin yksinkertaista asia ei kuitenkaan ole. Oppisopimuskoulutus on suunniteltu alun perin aikuisille. Kyseessä on vaativa opiskelumuoto, joka edellyttää oma-aloitteisuutta, elämänhallintaa ja pitkäjänteisyyttä. Myös yrityksen kannalta oppisopimus sopii ennen kaikkea jo työelämässä olevien nuorten aikuisten kouluttamiseen.
Onneksi myös valmiita vaihtoehtoja nykymallille on olemassa. Vantaan kaupunki on kehittänyt tuetun oppisopimuskoulutuksen mallin, jossa nuorta autetaan sopivan yrityksen löytämisessä ja nuorelle tarjotaan vertaistukea muista nuorista. Lisäksi nuorisotyöntekijä selvittää, tarvitseeko nuori apua esimerkiksi velka-, asunto- tai mielenterveysongelmien kanssa. Toinen vaihtoehto on Suomen Yrittäjien markkinoima koulutussopimus, joka korvaisi oppisopimuskoulutuksen kokonaan. Käytännössä nuorelle tarjottaisiin mahdollisuus opiskella ammattiin pääosin työskentelemällä yrityksessä, mutta häntä kohdeltaisiin opiskelijana työntekijän sijaan ja hän olisi oikeutettu muun muassa opintotukeen.
Paikalliset hyvät käytännöt jäävät ilman tukea. Suomen nuorisotakuun malli on käytännössä kolme kansallista toimenpideohjelmaa. Valtakunnallinen mittakaava tarkoittaa sitä, että paikalliset hyvät toimintatavat jäävät pimentoon.Hollannissa samaa nuorisotyöttömyyttä lähestyttiin päinvastaisesta suunnasta. Hollannin 250 miljoonan euron nuorisotyöllistämisen ohjelma asetti kansalliset, mutta jätti työkalujen valitsemisen paikallishallinnoille. Yksi ohjelma muuttui kolmeksikymmeneksi erilliseksi ohjelmaksi.
Idea on yksinkertaisuudessaan loistava ja sitä olisi voinut ottaa oppia myös Suomeen. Kunnissa on erittäin osaavia ja oivaltavia nuorisotyötä tekeviä järjestöjä, projekteja ja toimintamalleja, joita tukemalla voitaisiin saada erinomaisia tuloksia. Osa nuorisotakuun varoista olisi voitu suunnata näillä tahoille.
Yhteiskuntatakuu on hieno hanke, jonka viat ovat korjattavissa. Päättäjät voisivatkin antaa oman takuunsa nuorille: kehitetään kadotetuille nuorille omat palveluketjut, varmistetaan koulutuspaikkojen riittävyys, kehitetään oppisopimusta nuorille sopivaan suuntaan ja tuetaan paikallisia hyviä käytäntöjä.
