A-studio: Talkissa (17.1.) keskusteltiin peruskoulusta, kasvatusvastuusta ja koululaisten kurittomuudesta. Virsi oli sama vanha. Koulujen näkökulmasta vanhemmat siirtävät vastuuta lasten kasvattamisesta kouluille ja ylikuormitetut opettajat eivät saa koululaisia kuriin taustalla hyörivien lakimiesten vuoksi. Keskustelijat tuntuivat olevan samaa mieltä lähinnä siitä, että valtaosa vanhemmista tietää oman kasvatusvastuunsa ja suurin osa koululaisista käyttäytyy koulussa hyvin.
Isot linjat vaativat ratkaisuja, mutta pienistä asioista on helpompi kiistellä. Keskustelusta välittyi selvä viesti: Suomella pyyhkii niin mallikkaasti, että voimme keskittyä täydellisen kakun viimeistelyyn. Voimme rauhassa keskustella siitä tuleeko vanhemmista parempia vanhempia sakkojen uhalla tai oppilaista parempia oppilaita jälki-istunnossa.
Valitettavasti maailma ei pysähdy vaikka sitä kuinka toivoisimme. Peruskoulu on vakavien kysymysten ääressä, joista suurin ei ole se miten lintsausta saadaan vähennettyä.
- Koulut ovat hitaasti jakautumassa ”hyviin” ja ”huonoihin” kouluihin varakkaiden ja köyhien jakaantuessa omille asuinalueilleen.
- Rikkaassa kunnassa elävä lapsi saa peruskoulun aikana jopa vuoden verranvähemmän opetusta kuin köyhässä kunnassa elävä.
- Monikulttuurisuus haastaa perinteiset toimintatavat kouluruokailusta uskonnon-ja kieltenopetukseen.
- Peruskouluissa ei ole löydetty työkaluja masentuneiden nuorten löytämiseen.
- Opetuksen sisältö ei täysin vastaa muuttuneen maailman asettamiin haasteisiin.
Kiina sijoittaa tänä vuonna koulutukseen yli 250 miljardia dollaria ja seurauksena 8 miljoonaa kiinalaista saa vuonna 2013 korkeakoulututkinnon. Tulevaisuudessa luvut ovat vieläkin suurempia. Suomen koulutusjärjestelmää ei pidä verrata Kiinaan. Mittakaava ja kulttuurierot ovat liian suuria. Silti meidän olisi kuitenkin hyvä muistaa, että suomalaiset nuoret tulevat kilpailemaan työpaikoista naapurikunnan lasten lisäksi myös Kiinan, Venäjän, Brasilian ja Yhdysvaltojen parhaiden aivojen kanssa. Kilpailu on globaalia ja peli kovaa. Kielitaito, erikoistuminen, luova ajattelu ja kyky uusiutua tulevat olemaan kysyttyä kauppatavaraa. Näitä eväitä koulutusjärjestelmämme ei aina osaa lapsille antaa.
Meillä ei myöskään ole varaa hukata nuorten potentiaalia ja voimavaroja syrjäytymiselle tai masennukselle. Ikäluokkien pienentyessä kaikki kädet ovat tarpeen yhteisen hyvinvoinnin luomisessa.
Jos aiomme kansakuntana selvitä yhä tiukkenevassa kansainvälisessä kilpailussa, meillä ei ole varaa tinkiä koulutuksesta millään tasolla. Opetustuntien lakisääteisiä minimääriä on nostettava. Valtion on estettävä kuntia törsäämästä opetukseen tarkoitettuja valtionapuja muihin menoihin. Kieltenopetuksesta tulee tehdä kansallinen prioriteetti. Kouluterveydenhoitajalle pääsy on varmistettava jokaisessa Suomen koulussa jokaisena arkipäivänä. Opettajien työssä jaksamisesta pitää tehdä kilpailuvaltti, jolla parhaat ja lahjakkaimmat opettajat saadaan pysymään Suomessa ulkomaille valumisen sijaan.
Muutoksessa on aina epäonnistumisen riski, mutta paikallaan pysyminen ei ole ratkaisu. Maailman paras peruskoulu täytyy ansaita uudelleen joka vuosi.
