Lastensuojelu ei voi noudattaa kuntarajoja
Kirjoitus on julkaistu Vantaan Laurissa 9.8.2012.
Vantaan on tuhansien projektien kaupunki, jossa periaatteet harvoin taipuvat pysyviksi käytännöiksi. Kaupunki täydentää peruspalveluita hakemalla eri lähteistä rahoitusta sosiaali- ja terveyspalvelukokeiluihin, mutta tiukan taloustilanteen vuoksi hyväksi havaittuja käytäntöjä ei usein jatketa projektin päätyttyä.
Intensiivisen lastensuojelutyön kokeilusta on Vantaalla saatu hyviä tuloksia. Nyt sitä uhkaa sama kohtalo kuin muitakin kokeiluja. Projektissa lasten ja perheiden hyvinvointia tuettiin ratkomalla kodin jännitteitä yhdessä koko perheen kanssa. Lapsen ongelmien lisäksi keskityttiin myös vanhemmuuden tukemiseen ja rajojen asettamiseen.
On arvioitu, että 400, 000 euron panostuksella saatiin jopa 800, 000 euron säästöt. Säästöt syntyivät vähemmästä kärsimyksestä. Lapsia on säästynyt huostaanotoilta ja pehreitä hajoamiselta, kun ongelmiin kyettiin puuttumaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.
Vääristynyt kilpailu veronmaksajista ja työpaikoista on hajauttanut ongelmat ja resurssit epätasaisesti pääkaupunkiseudun kuntiin. Kun nuoriso ei tunne kuntarajoja ei lastensuojelutyönkään tulisi. Erityisesti tämä koskee etsivää nuorisotyötä.
Helsingissä perhetyö on vakiinnutettu. Ihmisläheiset ja tehokkaat käytänteet kuuluvat kaikille perheille asuinpaikasta riippumatta. Lastensuojelutyön resurssit pitäisikin koota yhteen ja organisoida yhteisesti koko metropolialueelle.
Joel Linnainmäki, Vantaa
Simo Raittila, Helsinki
