(Julkaistu Vantaan Sanomissa 30.3.2011)
Sosiaaliturvan oikeudenmukaistamisen ja hyvinvoinnin puolestapuhujia riittää näin vaalien alla. Niin on ennenkin vaaleissa ollut.
Mihin inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolustajat sitten katoavat vaalien jälkeen? Jos päätökset ja kehitys myöhemmin ovat ihan jotain muuta kuin vaalien alla on toitotettu, mitä välissä tapahtuu?
Jäävätkö todelliset vähäosaisten puolustajat rannalle ja ne, jotka kääntävät kelkkansa ilman aikomustakaan ajaa asioita lupaamaansa suuntaan, tulevat valituksi? Tai sitten pyyteettömästi vähäosaisten puolustajien joukko jää niin pieneksi, ettei se pysty yhteiskunnan kehityksen suuntaa muuttamaan. Ja onko niin, että osalla alun pyyteettömyys kääntyy samantekeväisyydeksi, kun työmaa osoittautuu liian isoksi ja haastavaksi?
Kuluneella hallituskaudella indeksisuojan ulkopuolella olleet vähimmäismääräinen kuntoutus- ja sairauspäiväraha sekä lapsiperhe-etuudet sidottiin indeksiin. Samoin verotettavan tulon alarajaa nostettiin, jolloin pienituloisille jää enemmän rahaa käteen.
Ja muun muassa opintotukea korotettiin ja työttömien asemaa helpotettiin mahdollistamalla työttömän omaehtoinen opiskelu tietyin ehdoin.
Suunta on oikea, mutta tehdyt parannukset ovat riittämättömiä ja paljon on vielä tehtävä niin lapsiperheiden, työttömien kuin esimerkiksi vammaisten osalta.
Seuraava hallitus onkin paljon vartijana siinä, mihin suuntaan Suomea lähdetään vetämään. Joka tapauksessa ihmiset ovat niitä, jotka asioista päättävät.
Saa nähdä, mikä on tulevan eduskunnan kokoonpano ja mikä on sen seuraus pitemmällä tähtäimellä, suunta kohti yhdenvertaisuutta, lapsiperhemyönteisyyttä ja ympäristömyönteisyyttä vai ihan jotain muuta.
Erja Hakkarainen
FM, eduskuntavaaliehdokas