Ympäristöjärjestöjen, vihreiden ja monen muun tahon pitkään ajama hanke on nyt toteutumassa: eduskunta hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä yksimielisesti Sipoonkorven kansallispuiston perustamista koskevan lain! Asia on maljan kohottamisen arvoinen, vaikkei päätös kaikilta yksityiskohdiltaan ihan täydellinen olekaan. Tärkeintä kuitenkin on, että perustamispäätös on nyt tehty.
Sipoonkorven kansallispuistosta on puhuttu jo viime vuosituhannen lopulta alkaen. Asenteet ovat noista ajoista muuttuneet paljon: jopa ympäristöministeriö suhtautui pitkään nihkeästi pääkaupunkiseudun uuteen kansallispuistoon. Nyt puistolaki meni eduskunnassa läpi ilman soraääniä.
Sipoonkorpi on monipuolinen metsien, soiden, kallioiden ja perinneympäristöjen muodostama kokonaisuus aivan pääkaupungin kupeessa. Kuin ihmeen kaupalla luonnoltaan rikas alue on säilynyt verrattain luonnontilaisena.
Alue täyttää luontoarvojensa puolesta kirkkaasti kansallispuistotason vaatimukset. Sipoonkorven arvoa vielä lisää sen sijainti melkein metropolin ytimessä, ja puistosta kehittyy varmasti erittäin suosittu virkistys-, opetus- ja lähimatkailukohde. Helsingin seudun on syytä olla tästä helmestä hyvin ylpeä!
Näin alkuun Sipoonkorven kansallispuisto perustetaan valtion omistamille maille. Pinta-ala on vajaat 1900 hehtaaria ja muoto varsin pirstaleinen, mutta tarkoitus on nopealla aikataululla liittää siihen Helsingin omistamia metsäalueita yli 500 hehtaarin verran. Ja laajentamista ja eheyttämistä tullaan todennäköisesti jatkamaan senkin jälkeen.
Valitettavasti Östersundomin rannikon Natura-alueita ei vielä tässä vaiheessa saatu kansallispuistoon mukaan, vaikka Metsähallitus sitä esittikin. Lintulahtien ja -vesien kuuluminen samaan kokonaisuuteen olisi monipuolistanut edelleen kansallispuiston luontoarvoja.
Tästä eteenpäin Sipoonkorven luontoarvojen suurin uhka on Helsingin hurja asuntorakentaminen. Aiemmin tällä viikolla julkisuuteen tuli ensimmäinen hahmotelma Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisestä yleiskaavasta. Valitettavasti noissa suunnitelmissa ei kunnioiteta sen enempää Natura-arvoja kuin luontoalueiden välisiä ekologisia yhteyksiäkään. Sipoonkorven kansallispuiston luontoarvot olisivat jopa osin uhattuina, jos rakentamista toteutettaisiin luonnoksen mukaisessa laajuudessa. Toivottavasti kohtuus voittaa.
Joka tapauksessa päätöstä Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta on syytä tervehtiä suurella ilolla. Se on merkittävä askel myös eteläisen Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta, ja yhdessä lähiaikoina perustettavan Selkämeren kansallispuiston kanssa tämä kohentaa myös nykyhallituksen saldoa luonnonsuojelun edistäjänä.
