Tuli käytyä edustamassa Vantaan Vihreitä hyvää työtä maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen parissa tekevän Niceheartsin keskustelutilaisuudessa. Paikalla oli kaikkien Vantaalla valtuustossa olevien puolueiden edustajat ja keskustelun aiheena maahanmuuttajanaisten kotoutuminen ja kotouttaminen. Itselläni on ulkomaalaisen puolisoni kautta kohtuullisen hyvä tietämys ja ymmärrys niistä haasteista ja ongelmista, joita maahanmuuttajan kotoutumisen tielle saattaa kasautua.
Aiheen tärkeydestä kaikki tuntuivat olevan aika lailla samaa mieltä ja myös perinteisesti kotoutumisen tärkeimmiksi tekijöiksi koetut kielitaidon sekä työelämään sijoittumisen esiin. Paljon riitti puhetta myös siitä, miten kotoutumisen kannalta tärkeää on oppia toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa: miltä luukulta haetaan mitäkin palvelua ja mitkä ovat kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet.
Nämä ovatkin kaikki ykkösasioita kotoutumisen kannalta. Vaikea on sen sijaan ymmärtää, että kun näin vankka yhteisymmärrys asiasta vallitsee läpi puoluekentän, niin miksi näihin asioihin ei saada suunnattua riittävästi resursseja. Miksi kielikoulutusta ei ole tarjolla riittävästi eri tasoisille opiskelijoille, miksi viranomaisten evästys maahanmuuttajien opastamiseen on niin heikolla tolalla, miksi työharjoittelupaikat ovat kiven takana ja miksi arvokasta työtä maahanmuuttajien parissa tekevien kansalaisjärjestöjen rahoitus on vuosi toisensa perään vaakalaudalla?
Kotoutumisen kannalta tärkeää on myös se, että jokainen saa säilyttää oman identiteettinsä ja siitä huolimatta tuntea olevansa kotona Suomessa. Vain terveellä itsetunnolla ja vahvalla identiteetillä varustettu ihminen pystyy toimimaan kulttuurisesti haastavissa olosuhteissa vieraassa maassa. Vaikka suomalaisen yhteiskunnan toimintatavat onkin syytä omaksua, niin omaa taustansa häivyttämistä ei keneltäkään voida edellyttää.
Kielitaidon kohdalla on myös niin, että varsinkin lasten kohdalla oman äidinkielen tukeminen on äärimmäisen järkevää, hyödyllistä ja oikein. Kukaan ei voi oppia vierasta kieltä, ellei oma äidinkieli ole hyvin hallussa. Lisäksi on naurettavaa tuhlausta yrittää saada nuorisoamme väkisin oppimaan koulussa isoa nippua vieraita kieliä, kun samalla hukkaamme jatkuvasti kaksikielistä resurssia olemalla tukematta oman äidinkielien säilymistä.
Maahanmuuttokeskustelussa tosin usein, ja niin tälläkin kertaa, äidytään puhumaan ainoastaan pakolaisstatuksella tai turvapaikanhakijoina konfliktialueilta tulleista ihmisistä. Suurin osa maahanmuuttajista kuitenkin tulee Suomeen joko rakkauden tai työn perässä. Mutta yhtä kaikki: kaikki tänne tulleet kaipaavat oikeutusta olemassaololleen ja se tapahtuu parhaiten työn, ystävien ja muiden Suomeen syntyvien aitojen siteiden avulla.
