Helsingin ja Vantaan yhdistymisen etuja ja haittoja selvittäneet virkamiestyöryhmät ovat saaneet työnsä päätökseen ja yhdistymistiellä jatkamisen suhteen pitäisi tehdä valtuustossa päätöksiä pikapuoliin (31.1. 2011 kokouksessa)
Kuten lehdistä on saanut lukea, suhtautuu suurin osa Vantaan päättäjistä penseästi kuntaliitokseen. Rintamalinjat menevät ainakin Helsingin Sanomien mukaan niin, että suurin osa Kokoomuksesta ja vajaa puolet Vihreistä kannattaa yhdistymiseen tähtäävän selvitystyön jatkamista, kun taas kaikki muut ryhmät vastustavat.
Itse kuulun niihin, joiden mielestä yhdistyminen olisi järkevää ja aionkin valtuuston kokouksessa painaa nappia sen puolesta, että yhdistymisprosessia vietäisiin eteenpäin. Tämä siitä huolimatta, että syntyperäisenä vantaalaisena koen kotikaupungin lakkauttamisen olevan kohtalaisen raju ja osittain haikeitakin tunnelmia aiheuttava päätös.
Yksittäisistä yhdistymistä puolesta puhuvista asioista ehkä suurin on Vantaan miljardin euron tuntumassa oleva velkataakka. Velkaa on viime vuosina otettu lähinnä suurin investointeihin, kuten Kehärataan, Marja-Vantaaseen ja Kehä kolmoseen. Nämä investoinnit varmasti takaavat osaltaan Vantaan kilpailukyvyn ja uusien veronmaksajien tasaisen virran tulevaisuudessa, mutta ihan lähivuosina nämä uudet investoinnit eivät tulosta heilauta positiiviseksi. Helsingin kanssa yhdistyttäessä velkariski pienentyisi oleellisesti. Lisäksi Helsingillä on omaisuutta, erityisesti kruunun ajoilta periytyvää maata, rutkasti enemmän kuin Vantaalla.
Segregaatiokehitys on mainittu asiana, jota tämä kuntaliitos ei ratkaisisi. Se pitää siltä osin paikkansa, että Espooseen jäisi edelleen keskimäärin vauraampi väestö. Kaupunkien sisäinen segregaatio on kuitenkin hallittavissa paremmin yhdistyneessä kokonaisuudessa, eikä minusta ole mitään pelkoa siitä, että Vantaa jäisi jotenkin Helsingin takamaaksi tässä suhteessa, kuten monet vastustaja ovat pelänneet. Jo pelkästään siitä syystä, että pahoinvointialueet tulevat niin tolkuttoman kalliiksi, ei yksikään järjissään oleva päättäjä tai kaavoittaja lähde sellaisia tekemään. Helsinki on viime vuosina harrastanut erinomaista segregaatiokehitystä ehkäisevää kaavoittamista, josta viimeisimpinä esimerkkeinä Myllypuron puukaupunginosa sekä Meri-Rastilan länsiranta, joissa kummassakin tarkoitus on rakentaa ennestään ongelmallisiksi koetuille alueille vähän “parempaa” asuntokantaa. Samoin kokonaan uusilla alueilla, kuten Jätkäsaaressa ja Arabianrannassa on kovan rahan asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa optimaalisesti sekaisin. En näe, että Vantaa jotenkin onnistuisi pilaamaan Helsingin segregaation ehkäisyn kannalta järkevää kaavoitusta tai että tulevaisuudessa entisen Vantaan alueelle rakennettaisiin vain ongelma-alueita.
Aika paljon on väläytelty myös sitä, että kaikki yhdistymisen hyödyt saavutettaisiin erilaisten yhteistyökuvioiden kautta. En kuitenkaan pidä yhteistyön tiivistämistä monessakaan mielessä yhtä hyvänä ratkaisuna kuin kuntaliitosta. Jokainen yli kuntarajan tapahtuva palveluiden käyttö on järjestelmien kannalta poikkeustapaus ja vaatii erityisen byrokratiaa lisäävään käsittelyn. Jonkun pitää hoitaa kuntien välinen laskutus ja pitää sopimukset ajan tasalla. Tämä sitoo tolkuttoman paljon virkamiesten aikaa ja lisäksi erilaiset yhteistyökuviot tuppaavat jäämään kuntalaisille aika hämäriksi.
Ympäristön kannalta yhdistymisen hyödyt liittyvät katuverkon ja liikenteen suunnitteluun, jota yhdistyneessä kunnassa voidaan hoitaa paljon tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin.
Paikallisdemokratia pitäisi yhdistyneessä kunnassa kuitenkin huomioida jollain tavalla ja tämä on ainoa isoa asia, josta olen jonkin verran huolissani. Päätöksenteko jättikaupungissa tuppaa jäämään aika kauas ihmisistä, mutta toimivalla paikallisvaltuustojärjestelmällä tuo saataisiin kyllä hoidettua, mikäli tahtoa on.
Myöskin se, että nyky-Vantaan kaikilta alueilta ei enää tulisi samassa määrin valtuutettuja kuin nyt on Vantaan valtuustossa, on tavallaan ongelmallista, mutta kuinka iso uhka se kehitykselle oikeasti on? Vuosaaresta ei Helsingissä ole yhtään valtuutettua, mutta Vuosaari on kuitenkin ollut viime vuosina yksi Helsingin eniten kehittyvistä alueista sekä asuntokannan että palveluntuotannon suhteen.
Lähidemokratian ratkaisemin lisäksi tärkeää on myös se, että organisaation suunnittelu lähtee puhtaalta pöydältä ja luodaan hyvässä yhteistyöhengessä toimivin malli asioiden järjestämiseksi.
31.1.2011 valtuustokäsittelyn lopputulos näyttää tällä hetkellä aika selvältä, ja kuntaliitos jäänee odottamaan valtiovallan peliin puuttumista. Toiveena siinä tapauksessa on, että vähintään Espoo ja mielellään myös kehyskunnat saadaan mukaan pääkaupunkiseudun hallintoa uudistettaessa. Helsinki-Vantaa olisi minusta kuitenkin hyvä alku sille, että metropolialueen hallintoa saataisiin rykäistyä tarkoituksenmukaisempaan suuntaan. Sitä paitsi itse identifioidun oman asuinalueeni lisäksi pääkaupunkiseutuun, en niinkään Vantaaseen. Turhat rajat yhtenäisellä alueella joutavat romukoppaan.
