Olin lauantaina Nuorten filosofiatapahtumassa haastamassa Gustav Hägglundia aiheesta ”Uskottava puolustus”. Nufitin teemana oli Harha, joka näkyi aika väljästi käydyssä keskustelussamme. Tässä joitakin ajatuksia, jotka heräsivät keskustelun pohjalta.
Puolustus
Jos meillä on puolustusta, täytyy meillä olla silloin myös jokin uhka, jolta puolustudutaan. Aseellinen maanpuolustus vastaa sotilaalliseen uhkaan, joka on Suomelle varsin olematon.
Uhat ovat muuttuneet, tai sitten olemme tulleet tietoisemmiksi erilaisista uhkista. Hyvänä esimerkkinä on luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, ilmastonmuutos ja globaali eriarvoistuminen. Nämä ovat asioita, joita ei ratkaista aseellisesti. Onko siis järkevää uhrata suuri määrä resursseja aseelliseen puolustukseen, kun meillä on oikeitakin uhkia?
Gustav Hägglund sanoi alustuksessaan itsenäisyyden oleva niin tärkeä asia, että sitä tulee puolustaa aseellisesti. Mitä itsenäisyys sitten tarkoittaa? Hägglundin mukaan sitä, että meillä on itsenäinen päätöksenteko. Itsenäisyys tarkoittaa siis sitä, että saamme itse tehdä omat virheemme. Tärkeää ei ole tietty maa-alue, kukkula tai kauppatori. Itsenäisyyttä on kuitenkin myös itsenäinen kulttuuri, jota voidaan puolustaa esimerkiksi laulamalla suomalaisia lauluja, soittamalla, kuuntelemalla ja tekemällä suomalaista musiikkia, katsomalla suomalaista teatteria, lukemalla suomalaisia kirjoja, kannustamalla suomalaisia urheilijoita tai vaikkapa saunomalla ja keskustelemalla.
Voidaan myös nähdä, että Suomi on luopunut osasta itsenäisyyttään. Meillä ei ole omaa rahaa eikä talousjärjestelmää. Olemme riippuvaisia Venäjästä, EU:sta ja globaalista kaupankäynnistä. Myös osan päätöksenteostamme olemme ulkoistaneet EU:lle. (Toisaalta, ihan itsenäisesti me päätimme sen tehdä.)
Uskottavuus
Gustav Hägglundin mielestä olennainen kysymys on se, kenelle puolustus on uskottava. Yleensä ajatellaan, vaikkapa maanpuolustuksessa, että puolustuksen täytyy näyttäytyä ulos päin niin uskottavana, ettei kukaan uskalla hyökätä. Gustavin mielestä tärkeämpää on kuitenkin se, että puolustus on uskottava itselle, omalle kansalle. Kansan täytyy uskoa siihen, että pystymme puolustamaan itseämme, kykenemme pitämään vihollisen poissa.
Hägglund sanoi myös moraalisten arvojen olevan heikkous. Vaikka kaikki ihmiset ovat sinällään yhtä arvokkaita, on silti mahdollista, että vihollinen tulee ja ampuu ja valloittaa. Siksi itsekin täytyy olla valmis puolustautumaan vaikka asein.
Omassa loppukaneetissani käänsin moraaliset arvot vahvuudeksi, mitä tulee uskottavaan puolustukseen. Gandhi sai aikoinaan aikaan tottelemattomuuteen ja väkivallattomuuteen perustuneen vastarintaliikkeen, joka perustui täysin moraalisille arvoille. Tällöin kansa uskoi täysin siihen, että he pystyvät puolustamaan itseään aseettomasti. Tämä liike sai aikaan Intian itsenäisyyden 1947. Tämä osoittaa, että myös itsenäisyyttä pystytään puolustamaan aseettomasti.
Lopetan tämän blogitekstin Nufit-haastajaparini, Visa Mäkelän sanoihin: ”Tastelen viimeiseen hengen vetoon, mutta en tartu aseeseen.”
