Kaupungin verkkosivuilla kerrotaan, että kaupunginjohtaja Juhani Paajanen (sdp.) on allekirjoittanut yhteistyösopimuksen kiinalaisen Harbinin kaupungin pormestarin Zhang Xiaolianin kanssa. Yhteistyön tavoitteeksi on kirjattu juhlallisesti molempien kaupunkien elinkeinojen edistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen. Todellisena tavoitteena on kiinalaisten yritysten houkutteleminen Aviapolikseen suunnitteilla olevaan Kiina-keskukseen, eräänlaiseen vantaalaiseen ”Chinatowniin”. Harbin on saanut osakseen kyseenalaista julkisuutta lukuisten ihmisoikeusloukkauksien seurauksena. Heidän tanskalainen ystävyyskaupunki Århus suunnitteli Jyllands-Posten lehden mukaan viime talvena jopa pitkään jatkuneen ystävyyskaupunkisuhteensa katkaisemista Harbinin kanssa juuri ihmisoikeusloukkauksien seurauksena.
Vantaalla ei ainakaan toistaiseksi olla solmimassa ystävyyskaupunkisuhdetta – Harbinin suomalainen ystävyyskaupunki on Rovaniemi ja Vantaan kumppani Kiinassa on Jinan. Silti näkyvästi julkistettu yhteistyösopimus tarjoaa kiinalaisille mahdollisuuden paistatella positiivisessa asiayhteydessä suomalaisessa paikallismediassa ilman Tanskassa esille nousseita kiusallisia ihmisoikeuskysymyksiä. Sopimus allekirjoitettiin sopivasti vain virkamiesten kesken. Ehkä poliitikkojen pelättiin kunnallisvaalivuonna nostavan ihmisoikeudet esille. Vai oliko peräti päinvastoin: pelkäsivätkö valtuuston ja hallituksen ykköspuheenjohtajat mahdollista kiusallista julkisuutta.
Aviapoliksen kehittymisellä Chinatowneineen on luonnollisesti suuri merkitys paitsi vantaalaiselle elinkeinoelämälle niin myös kaupungin taloudelle ja kaupunkilaisten hyvinvoinnille. Lentokenttäkaupunkina Aasia on kansainvälistyvän elinkeinopolitiikan luonnollinen kehityssuunta lähialueyhteistyön ohella. Finnairin avatessa yhä uusia yhteyksiä kasvaa niiden maiden ja kaupunkien määrä joista euroopan markkinoille havittelevat yritykset voisivat avata sillanpääkonttorinsa Vantaalla. Kilpailu Kiinan kasvavasta taloudesta hyötymään havittelevien lentokenttäseutujen kesken on kovaa. Muissa pohjoismaissa ihmisoikeuksita pidetään meitä äänekkäämpää mekkalaa. Mutta entä omaa rooliaan Kiinan ja Euroopan välisenä siltana rakentavat Pietari ja Varsova tai silkkitien varrella sijaitsevat Lähi-Idän lentokenttäseudut. Näissä maissa tuskin kukaan mainitsee ihmisoikeuksia, kun omissakin voi olla huomauttamista. Omasta Chinatownista haaveillessamme joudumme ratkaisemaan ummistammeko silmämme näille ihmisoikeusloukkauksille ja uskottelemme itsellemme tekevämme pelkkää bisnestä ”Raha ei tunne moraalia” -hengessä.
Sain juuri päätökseen jo ennen joulua Paul Rusesabaginan Suomen vierailun yhteydessä hankkimani kirjan An Ordinary Man. Ruandan sisällissodan tapahtumista kertovassa kirjassa Rusesabagina tuskaili ranskalaisten katselevan kansanmurhaa sormien lävitse turvatakseen ranskan kielen aseman säilymisen ja USA:n ulkoministerin puhuvan ainoastaan mahdollisesta kansanmurhasta siinä vaiheessa kun puoli miljoonaa ruandalaista oli jo tapettu. Vaatii eittämättä rohkeutta puuttua kaukaisessa maassa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin kun toisessa vaakakupissa painaa omat kansalliset edut. Aviapoliksen ”Chinatown” on sinänsä hyvä ja hyväksyttävä hanke, mutta julistuksenomaisia yhteistyösopimuksia solmittaessa meidän on vaadittava että niihin sisällytetään molemminpuoliset sitoumukset ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Ihmisyytemme nimissä meidän on myös kyettävä avaamaan suumme.