Helsinkiläiset ministerit Jan Vapaavuori (kok.), Mari Kiviniemi (kesk.) sekä Tuija Brax (vihr.) vaativat tänään Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa järjestettäväksi neuvoa antava kansanäänestys pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämisestä lokakuun kunnallisvaalien yhteydessä. Parhaillaan on vireillä lukuisia kuntaliitoksia, mutta ne koskevat vain pieniä ja taloudellisissa vaikeuksissa olevia kuntia. Ministerit toteavat että, mitä isommasta kaupunkikeskuksesta on kyse, sitä isommat palvelutuotannon yhdistämisestä seuraavat potentiaaliset hyödyt kuitenkin ovat. ” Mitä isommasta keskuksesta on kyse, sitä suurempi on myös jo lähtökohtaisesti tarve maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteiselle ja koordinoidulle suunnittelulle ja järjestämiselle. Ja mitä suuremmasta väestökeskittymästä on kyse, sitä suurempia elinkeinopoliittisia ja kilpailukykyyn liittyviä etuja kuntaliitoksilla on saavutettavissa.” kirjoituksessa todetaan.
Vantaan ja Espoon kaupunginjohtajat Juhani Paajanen, sekä Marketta Kokkonen taas kiirehtivät tyrmäämään esityksen. ”Minusta se on aika erikoinen hyökkäys länsimaista demokratiaa vastaan” ärähti Paajanen heti aamusta. Reaktio oli ymmärrettävä, mutta ylimitoitettu, sillä myös ministereiden puheet kuuluvat sananvapauden piiriin. Julkista keskustelua suitsimalla harvemin viedään yhteiskuntaa eteenpäin. Sen sijaan voi perustellusti esittää kysymyksen saako seudun kaupunkien välisen yhteistyön syventäminen ministereiden ulostulosta lisää vauhtia vai hidastuuko nykyinenkin yhteistyö kun Vantaalla ja Espoossa kavahdetaan hesalaisten uutta valloitusretkeä. Itse pelkään jälkimmäistä.
Olen itse kannattanut pääkaupunkiseudun kuntien välisen yhteistyön syventämistä pitkään – tapahtuu se sitten kaupungit yhdistämällä tai luomalla erillinen seutuhallinto. Kuntakoon kasvattamisen edellytys on kuitenkin lähidemokratian vahvistaminen. Jo nyt yksittäisten kaupunginosien Martinlaakson, Soukan tai Myllypuron asukkaiden mahdollisuudet vaikuttaa omaan elinympäristöön ja omaan arkeen liittyvään päätöksentekoon ovat kovin etäällä muuhun Suomeen verrattuna. Kaupunkien yhdistäminen johtaisi siihen, että seudun asioista päättäisi pitkälti nykyisistä Helsingin kaupunginvaltuutetuista koostuva valtuusto. Mukaan mahtuisi ehkä noin 7 nykyisen Vantaan alueelta ja noin 12 nykyisen Espoon alueelta tulevaa päättäjää. Itse pelkään että ainakaan nykyiset Helsingin kaupunginvaltuutetut eivät ole vielä riittävän kypsiä johtamaan koko metropolialuetta. Sen verran epäasiallisia ”nakkikioski” puheita Helsingin valtuustossa käytettiin jo Sipoo episodin yhteydessä. Vantaalaisittain yhdistymisellä olisi myös kääntöpuolensa. Mikäli seudun raidehankkeista päätettäisiin yhteisessä valtuustossa länsimetro ajaisi helposti kehäradan ohitse.
Kunnallisiin palveluihin käytettävistä resursseista leijonanosan haukkaavat perusopetus, päivähoito sekä perusterveydenhuolto. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat Kauniaisia lukuunottamatta jo sen verran suuria yksiköitä, että näiden palveluiden yhdistämisessä suuruuden ekonomia ei enää tuo säästöjä. Mnistereiden kirjoituksessa todetaan, että ”Pääkaupunkiseutu on myös maan ainoa alue, jossa on todellista tontti- ja asuntopulaa, jossa sekä asuntojen yleinen hintataso että kohtuuhintaisen vuokra-asumisen heikko saatavuus ovat todellisia pulmia, ja jossa yhdyskuntarakenteen hajautuminen siihen liittyvine ruuhkautumisineen on vakava ilmastopoliittinen ongelma.” Tämä on luonnollisesti totta, mutta asuntorakentamisen kalleus ei ole kaupunkien rajoista kiinni. Seudulla on jo nyt tonttivarantoa huomattavasti nykyistä nopeammalle asuntotuotannolle. Seudullisesti merkittävät liikennehankkeetkin: kehärata ja länsimetro odottavat lähinnä valtion lopullista rahoituspäätöstä. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen ruuhkautumisineen ja ilmastovaikutuksineen on todellinen ja iso ongelma. Mutta mikäli siihen halutaan puuttua kuntaliitosten avulla, mukaan on otettava myös Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Tuusula ja Sipoo.
Kaupunkien yhdistymisen selkeä etu olisi hyvistä veronmaksajista sekä yrityksistä käytävän kilpailun loppuminen. Pääkaupunkiseudulla olisi myös yksi yhtenäinen veroprosentti sekä kiinteistöveroprosentti. Vantaalaisten verotus kevenisi ja aika näyttäisi merkitsisikö yhdistyminen hienoista veronkorotusta seudun muille asukkaille. Hieman pidemmällä aikavälillä tämä varmaan tasoittaisi jonkin verran tonttien nykyisiä hintaeroja Espoon, Helsingin ja Vantaan välillä. Sen sijaan esimerkiksi joukkoliikennematkat eivät automaattisesti halpenisi, vaan nykyinen vyöhykejako voisi säilyä yhteisen kaupunginkin sisällä. Lippujärjestelmään puuttuminen edellyttäisi merkittävää lisäsatsausta joukkoliikenteeseen.
Kansanäänestys on suomalaisessa demokratiassa liian harvoin käytetty työkalu. Media tekee viikoittain erilaisia mielipidekyselyjä, joihin ihmiset vasvaat usein puutteellisten taustatietojen ja tunteen varassa. Kansanäänestykseen liittyy aina kampanjointi, jonka aikana osapuolet voivat perustella näkemyksiään. Kansanäänestyksen tueksi asukkaille jaetaan myös perustiedot äänestyksen kohteena olevasta asiasta mahdollisimman neutraalissa muodossa. Joten äänestetään vaan kaupunkien yhdistämisestä – vaikkapa kunnallisvaalien yhteydessä.